Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuoleman syli

Viisi nuorta Legior, Lesli, Jonny, Ilayda ja Durika ovat parhaat ystävykset. Nuoret viettävät paljon aikaa yhdessä. Nyt peruskoulu on loppunut ja alkaa kesäloma. Pienien bileiden aika siis! Muut ovat hakemassa Durikaa ostoksille ja sitten elämä muuttuukin taisteluksi kuolemaa vastaan.


osa 1

1.Ilayda, Jonny, Legior ja Lesli astelivat kaupungin rajoilla. Oli lämmin kesäpäivä ja peruskoulu oli juuri loppunut. Nuorten mielestä olisi aihetta pienille bileille joten he ajattelivat mennä yhdessä kaupungille tarvikkeita ostamaan. Neljä nuorta kiirehtivät kohti Durikan taloa, sillä tyttö ei asu kaupungissa vaan vähän matkan päässä maaseudulla. Hiekka rapisi maantiellä ja aurinko siivilöityi puiden latvoista. Lesli kohotti kätensä taivasta kohti "Minä sitten rakastan kevättä!" hän huokaisi. "Silloin voin harrastaa valokuvausta." Jonny katsoi häntä "Eikö valokuvausta voi sitten talvella harrastaa?" poika kysyi. "Tottakai voi, kesällä saa minusta kauneinpia kuvia." Lesli elehti valokuvaavansa kaunista kukkaa. Nuoret olivat juuri päässeet Durikan talon edustalle ja Ilayda kiskaisi Lesliä kädestä. "Tule nyt ja unohda ne kukkaset. Ehdit myöhemmin, et kai unohtanut bileitä." hän sihahti ja nuoret menivät portista Durikan talon pihalle. Durikan vanhemmat olivat kuolleet kauan sitten, joten hänet oli adoptoinut mies nimeltä Ossian. Nyt Ossian seisoi pihalla ja lopetteli juuri auton pesua. Kuullessaan askeleet hän kohotti katseensa ja veti väkinäisen hymyn kasvoilleen. Nuoret tervehtivät ja jatkoivat matkaa ovelle. Silloin Ossian kysyi  "Ja minnekäs olette menossa?" Nuoret pysähtyivät ja Lesli sanoi "Menemme hakemaan Durikaa. Hän oli luvannut tulla." Ossian nousi, otti ämpärin käteensä ja sanoi "Hän ei voi tulla." Lesli, Legior, Ilayda ja Jonny hämmästyivät ja tuijottivat miehen loittonevaa selkää, hänen viedessä ampäriä varastoon. Jonny kurtisti kulmiaan "Tässä on jotain mätää." Muut nyökyttelivät. He olivat samaa mieltä. Jokin oli vinossa. Ossian palasi ja huitaisi kädellään portin suuntaan "Menkää lapset. Täällä ei ole teille mitään." Silloin nelikko luikki pois pihalta. He lähtivät hyvin mietteissään takaisin kaupunkiin päin ja Ossian puolestaan nousi autoonsa ja ajoi pihalta pois. Nuoret mulkaisivat hänen jälkeensä ja Legior puhahti "Sinne meni. Mille lie asioille, kovin hämärä heppu." Ilayda potkaisi oksan tieltä ja sanoi "Hän ei vain halua että olemme Durikan seurassa." Toiset huokaisivat ja pettynyt nelikko jatkoi kotimatkaa. Silloin Jonny pysähtyi. Hän oli saanut idean.

2.Muutkin pysähtyivät ja katsoivat Jonnya ihmeissään. "Mitä nyt miksi pysähdyit?" Ilayda ihmetteli. Jonny virnisti ja sanoi "Minulla on suunnitelma. Kuunnelkaa." Toiset kerääntyivät pojan ympärille kuulemaan hänen ajatuksensa. "Tämä on hyvin yksinkertaista. Menemme Durikan kotiin ja koputamme oveen. Hän on varmasti kotona. Ossian oli vain käskenyt hänen olla sisällä." Jonny katsahti toisiin ja muut innostuivat. "Hyvä idea." Lesli kehaisi. "Mennään jo." Legior huudahti ja koko joukko kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan Durikan talolle. Nuoret saapuivat pihaan ja menivät ovelle. Ilayda soitti summeria. Oven takaa kuului haukkua. "Sila!" Lesli huusi. "Sila missä Durika." Oven takaa kuului vinkumista ja rapinaa. Äkkiä äänet lakkasivat ja nuoret pelästyivät kun koira juoksi terassin avoimesta ovesta. Se hyppi nuoria vasten ja nämä rapsuttelivat sitä. "Mennään sisään." Jonny sanoi ja nelikko käveli kuistin ovesta sisälle taloon, koira kannoillaan. Sisällä oli hämärää ja Legior painoi katkaisijaa. Siisti ja mukavan näköinen talo tulvi valoa. Nuoret suunnistivat portaille ja nousivat ne ylös pimeään yläkertaan. Ylös päästyään Lesli sytytti valot ja neljä silmäparia tutkaili pientä aulaa jossa oli kolme suljettua ovea. Oikeanpuoleinen oli Durikan, keskimmäinen WC:n ja vasemman puoleinen Ossianin. Lesli meni Durikan ovelle ja koputti. Kukaan ei vastannut. Ilayda työnsi ovea auki ja kun se avautui, Legior napsautti valot päälle. Nuoret pysähtyivät järkyttyneinä ja Sila pysähtyi heidän jalkoihinsa vinkuen hiljaa. Näky joka heidät kohtasi vei sanat suusta.

3.Näytti siltä että huoneessa olisi riehunut pyörremyrsky ja ettei siellä olisi asuttu pitkään aikaan. Durikan sänky oli huoneen oikeassa nurkassa ja siitä oli irronnut palasia. Pään puoleinen pääty roikkui irrallaan eikä petivaatteita ollut. Toisessa nurkassa oli pöytä joka oli mennyt keskeltä kahtia. Puunsäleitä oli siellä täällä. Ei mattoja, ei verhoja. Penkki oli heitetty nurkkaan ja siellä se nyt makasi. Kaappissa ei ollut ovia. Seinistä oli irronnut tapettia. Lattia oli pölyn ja pienen roskan peitossa, ainakin melkein. Näytti kun huonetta vasta remontoitaisiin. Ikkuna oli laudoitettu umpeen. Ilayda astui pidemmälle huoneeseen. "Aha." Legior vain sanoi. Sila nuuski ympäri huonetta. "Hei kaverit, taisin jo pudota kyydistä." Lesli sanoi. "Eihän Durika edes ole täällä." Legior sanoi. "Ei näköjään. Ossian ei sittenkään valehdellut. Hän ei varmaankaan voi tosiaan olla." Jonny sanoi. "Miten tämä on saatu näin nopeasti näin huonoon kuntoon?" Ilayda ihmetteli. "No jaa a." Legior mietiskeli ja potkaisi yhtä laudanpalaa. Kysymyksiä jäi leijumaan ilmaan kun nuoret menivät takaisin alakertaan. Miksi huone oli kuin pommin jäljiltä? Miten näin nopeassa ajassa se oli saatu näyttämään vankilalta? Missä Durika oli oleillut ja mikei hän ollut kertonut mitään siitä toisille? Hän oli ollut viimeisen lauantaikoulupäivän aivan tavallinen. Ja nyt sunnuntaina kaikki oli niin salaperäistä. Koko talo äkkiä karmaisi kaikkia, joten nelikko meni ulos auringon paisteeseen. "Mennään minun kotiini ja tehdään suunnitelma Durikan löytämiseksi." Jonny ehdotti. Muut suostuivat ja nelikko lähti kotiin, kunhan oli ensin saanut teljettyä Silan taloon.

4.Legior korjasi asentoaan Jonnyn huoneen nojatuolissa ja sanoi "Ei ei ja ei. Meidän pitää pitää kiirettä eikä riidellä. Durikaa ei löydetä varmaankaan ihan helposti. Minä ehdotan että tehdään näin." Hän lopetti ja odotti muiden hiljentyvän. Kun he olivat hiljaa, Legior sanoi. "Pakataan ruokaa sun muuta ja lähdetään jäljittämään minne Ossian on mennyt. Ehkä hän käy Durikan luona ja voimme löytää hänet. Käykö?" Lesli nousi seisomaan. "Tuo käy. Sanotaan vanhemmille että lähdetään retkelle." Hän ehdotti. "Mutta eiväthän vanhemmat mukaan tule?" Ilayda kysyi. Muut löivät kätensä otsaan ja Ilayda hymyili kuin pikkulapsi. "No eivät tietenkään. Voi sinua Ilayda, tarkoitan että ME menemme retkelle NELISTÄÄN, emme vanhempien kanssa." Legior sanoi ja Ilayda nauroi. "Aivan juu nyt tajuan." Hän sanoia ja sitten kaikki nousivat ylös. "Huomenna, kello 8.00 jokainen teistä seisoo taloni edessä kuin partiolainen valmiina lähtöön." Jonny sanoi ja toiset nyökkäsivät. "Otan ylimääräistä ruokaa koska vanhempiani ei kiinnosta vaikka ottaisin koko jääkaapin mukaani." Jonny sanoi vielä ja sitten kaikki kiirehtivät omiin koteihinsa. Sillä aikaa Ossian oli ajanut talonsa pihaan ja asteli nyt sisälle. Mies istuutui tietokoneen ääreen ja alkoi tehdä paperitöitä. Sitten hän meni nukkumaan ja oli täysin tietämätön nuorten sunnitelmista. 

5.Seuraavana aamuna, noin kello kahdeksalta, kolme nuorta seisoi Jonnyn talon edessä. Jokaisella nuorella oli reppu selässä. Reput oli lastattu täyteen kaikkea tarpeellista kuten vaatteita, ruokaa, makuupusseja, taskulamppuja, vettä ja juomaa. Ilaydalla oli ollut vaikeuksia pakata suuria määriä, sillä hänen äitinsä oli utelias ja hyvin tarkka joten hän pisti merkille Ilaydan jokaisen tekemän asian. Legior oli selvinnyt ongelmitta ja Leslikin, tosin äiti vähän ihmetteli miksi hän otti mukaan koiran ruokaa. Lesli oli näet päättänyt ottaa Silankin mukaan. Koira voisi etsiä Durikaa hajun perusteella. Niinpä tyttö oli kertonut äidille että retkelle tulisi myös koira. Pian Jonnykin tuli ulos kantaen reppua ja yhtä pienenpää laukkua. "Hyvä. Täällä te olettekin jo lähtövalmiina. Käydään Durikan talolla noutamassa Silakin. Siitä voi olla hyötyä." Poika sanoi ja sulki oven. "Niin minäkin ajattelin. Siksi otinkin koiranruokaa mukaan." Lesli sanoi ja nelikko lähti kohti Durikan kotia. Matkaan taittui hieman aikaa, mutta viimein nuoret olivat perillä. Legior kurkisti portista pihalle. Se oli autio ja talokin pimeänä. Nuoret avasivat portin ja kiiruhtivat pihan poikki ovelle. Ilayda koputti. Sila alkoi välittömästi haukkua. "Hei Sila." Lesli sanoi oven läpi. "Tule tänne." Hän komensi terävämmin. Koira haukkui. Nuoret menivät terassin ovelle ja kokeilivat sitä. Pettymyksekseen he saivat huomata että ovi oli lukossa. "Voi kurja." Legior puuskahti. Ja aivan yllättäen he kuulivat auton moottorin surinaa. Nuoret hätkähtivät ja kiirehtivät äkkiä talon taakse, pensaiden keskelle suojiin. Kaikkien sydän hakkasi kovaa ja uskalsivat tuskin hengittää, vaikka Ossian ei mitenkään voinut kuulla heitä. Jonny sattui katsahtamaan ylös ja huomasi ikkunan olevan auki. Ikkuna oli melko pieni, mutta kai siitä joku voisi sisälle päästä. "Katsokaa." Jonny kuiskasi hiljaa ja osoitti ikkunaa. "Tuo voi olla mahdollisuutemme päästä sisään." Hän jatkoi ja nousi varovasti seisomaan kurkistaakseen ikkunasta sisään. Huone oli jonkin lainen vierashuone. Jonny laskeutui alas. "Meidän pitäisi saada Sila ulos talosta ennenkuin Ossian katoaa." Lesli sanoi. "Niinpä muuten pitääkin. Muutenhan me emme voi seurata häntä tarpeeksi nopeasti." Legior totesi. "Mutta pitääkö meidän yrittää pysyä kantamuksinemme auton perässä?" Ilayda kysyi. "Huippujuoksijakaan ei pystyisi siihen." Tyttö jatkoi. Se oli totta. Nuorten oli nopeasti keksittävä suunnitelma. 

6.Suunnitelman keksiminen ei ollut helppoa. Ensin he ajattelivat harhautusta, mutta eivät päässeet yhteisymmärrykseen miten harhautus toteutettaisiin. "Hei nyt rauha." Ilayda komensi. "Tiedättehän että Ossian voi lähteä minä hetkenä hyvänsä eikä meillä ole aikaa tappeluun." Muut nyökkäsivät vakavina. Heidän pitäisi nopeasti päästä Durikan luo. Mutta sitä ennen Sila oli saatava talosta. "Mutta miksi meidän pitää ottaa se?" Legior kysyi kun nelikko oli lähes ajautumassa käsirysyyn. "Hei nyt seis!" Legior melkein huusi. "Hysss!!" Jonny sähisi. "Oletko hullu? Ei tänne koko kylää tarvitse kutsua." Jonny moitti. "No jollakin teihin on saatava rauha. Ja jos.." Poika ei ehtinyt lausettaan loppuun kun Lesli nosti sormen huulilleen. Toiset vaikenivat. Lesli osoitti ikkunaa ja kuiskasi. "Huoneeseen tuli joku." Ääni oli hyvin hiljainen, mutta tyttö pelkäsi huoneessa olijan silti kuulevan. Legior nousi hiljaa ylös ja kurkisti ikkunasta. Pojan jännittynyt ilme muuttui hymyksi. "Sila." hän kuiskasi. Muut innostuivat ja nousivat ylös. "Sila tänne." Ilayda sipisi. Koira loikkasi sängylle ja nousi takajalkojen varaan. Se katsoi nuoria ikkunasta, päätään kallistellen. "Ei ikkunaa voi avata ulkoakäsin." Jonny totesi. Mutta heidän onnekseen, ikkuna oli hieman auki. Sila työnsi sitä etutassuillaan ja pian nuori bostoninterrieri oli heidän jaloissaan. Tytön hellivät sitä, mutta pojat kiirehtivät lähtöä. Nuoret hiipivät Sila mukanaan talon kulmalle. Ossian ja joku tuntematon mies seisoivat pihalla. He juttelivat, mutta niin hiljaa ettei nelikko kuullut sanaakaan. Legior veti kapean köydenpätkän laukustaan ja sitoi Silan pannan ympärille. "Emme kuitenkaan ehdi ottaa sen hihnaa." Poika selitti hiljaa muille. Toisten mielestä Legiorin keksintö oli hyvä. Nuoret saivat odottaa pitkään ennen kuin Ossian seuralaisineen nousi autoon. Tyttöjen vatsaa kipristi. Ilayda tarrasi Silan naruun ja veti koiran jalkoihinsa. Auto oli lähtövalmiina kun tuntematon nousi siitä ja meni juoksujalkaa noutamaan talosta jotain. Samassa Jonny huomasi kaksi pyörää. Poika virnisti iloisena. Leslikin oli huomannut saman ja viitoili Legiorin ja Ilaydan katsomaan. "Kaksi nousee satulaan, kaksi tarakalle. Sila juoksee vieressä." Ilayda sanoi. Heti kun tuntematon oli tullut autoon laukku kädessään ja auto startannut hiekkatielle, nuoret juoksivat pyörille. "Se vielä puuttui että ne olisvat olleet lukossa." Jonny sanoi ja hoputti Leslin tarakalleen. "Vauhtia nyt!" Pian kaksi pyörää kiisi jo kauempana olevan auton perään. Sila rakasti pyöräurheilua ja juoksi ketterästi heidän vieressään. Auto kääntyi risteyksestä oikealle. Tie muuttui asfaltiksi ja huonokuntoiseksi sellaiseksi. Vartin pyörämatkan jälkeen pojat alkoivat uupua. Jatkuva lähes täysillä polkeminen raskaine kantamuksine ei taatusti ollut helppoa, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Onneksi Sila jaksoi ja antoi nuorille tarmoa jatkaa. Mutta kaikki tiesivät, että jossain vaiheessa uupumus veisi tarmon.

7.Niin kävikin. Ei kestänyt enää kauaa sen jälkeen kun Jonny huudahti olevansa ihan poikki. Lesli loikkasi alas tarakalta, samoin Ilayda. Mutta hekin väsyivät pian juoksemiseen. Ainoa joka jaksoi jatkaa oli Sila, mutta senkin täytyi pysähtyi kun nuoret pysähtyivät. Avuttomina he katselivat kun auto jatkoi matkaansa ja kääntyi kauempana olevasta risteyksestä vasemmalle. Nuoret tulivat hidasta hölkkää auton perässä ja taluttivat pyöriä. "Mitä sitten?" Lesli kysyi. "En tiedä." Legior huokaisi. Kukaan ei keksinyt keinoa päästä nopeammin auton perään. Vaitonaisina he kävelivät risteykseen ja kääntyivät siitä vasemmalle. "Tämän pidempään emme oikeastaan tiedä. Seuraavan risteyksen kohdalla olemme pulassa." Ilayda totesi. Toiset nyökyttelivät. Äkkiä Legior pysähtyi ja hymyili leveästi. "Katsokaa!" hän huudahti. Muut katsoivat hänen osoittamaansa suuntaan. Silloin kaikki näkivät kaksi uraa hiekkatiellä. "Hän on ajanut tästä, voi miten hyvä ettei tämä oli asfalttia." Lesli riemuitsi. Toiset olivat yhtä innoissaan. "Noniin, nopsaan tytöt tarakoille!" Jonny komensi. Silakin oli innoissaan ja nuoret olivat jälleen takaa-ajossa. Auton renkaan jäljet näkyivät hiekkatiellä. Iltapäivä oli pitkällä. Aurinko oli jo laskemassa, värjäten taivaan kauniiksi. Tietä reunustavuen puiden varjot pitenivät. Kevyt tuuli kahisutti pensaikkoja. Vastaan ei tullut auton autoa. "Kauankohan joudumme vielä näitä jälkiä seuraamaan?" Legior kysyi unisesti. Kaikkia väsytti hieman, mutta nyt ei sentään tarvinnut täysillä polkea. Äkkiä Sila pysähtyi ja tuijotti korvat höröllä kaartuvaa tietä. Pojat pysäyttivät pyörät. "Mitä nyt?" Ilayda hämmästeli. Ja pian heille selvisi. Kauempana tie kaartui ja mutkan takaa näkyivät auton pitkät ajovalot. "Joku on tulossa." Lesli henkäisi. "Mitä teemme?" Ilayda hätääntyi. "Pitäisikö meidän? Se voi olla kuka tahansa. Eikä Ossian meitä välttämättä pimeässä tunnista." Legior tyynytteli. Välttämättä. Olisiko se liian iso riski. Ilaydan mielstä oli. Silloin auto jo tuli mutkasta. "Ossian!" Jonny huudahti. Tytöt loikkasivat ojaan, Sila mukanaan. Pojat kaatoivat pyörät ja kiskoivat ne salamannopeasti ojaan. Nuoret kyykistyivät. Heidän sydän hakkasi jännityksestä ja Lesli uskalsi hädin tuskin hengittää. Hän pelkäsi kuollakseen Ossianin nousevan autosta ja löytävän heidät. Mutta niin ei käynyt. Auto hurahti ohitse ja nuoret nousivat tielle. "Ei ole järkeä jatkaa." Jonny totesi. "Voimme yöpyä täällä ja jatketaan aamulla. Meidän on herättävä ajoissa, jotta ehdimme auton perään. Nuoret menivät takaisin ojan yli ja kävelivät hieman syvemmäs metsikköön. Legior löysi pehmeän kohdan ja nuoret leiriytyvät siihen. He söivät  hiukan säilykelihaa -ja hedelmiä sekä joivat vettä. Sila sai koiranruokaa. Nuoret säpsähtivät kun puhelin alkoi äkkiä väristä Ilaydan taskussa. Hän veti sen esille. Näytössä vilkkui hänen äitinsä nimi. "Hitsi, se on äiti." Ilayda puhahti. "Mitä vastaan?" tyttö jatkoi. "Riippuu mitä hän kysyy." Lesli sanoi ja työnsi säilykepurkit reppuun sekä Silan ruoan. Ilayda veti henkeä ja painoi puhelimen korvaansa. "Hei äiti." hän tervehti iloisesti. Tuli lyhyt tauko. "Ystävien kanssa retkellä, jos muistat." Taas lyhyt tauko. "Äiti me yövymme metsässä teltassa." Ilayda sanoi. Muut rupesivat valmistelemaan nukkumapaikkaa, vaikka heillä ei kyllä telttaa ollut. "Juu hyvää yötä." Ilayda sanoi ja sulki puhelien. Nuoret laskeutuivat makuulle ja kuuntelivat hiljaa yön ääniä. Yksitellen kukin heistä nukahti. Yö oli tyyni. Sila tuhisi heidän keskellään ja alkaisi heti haukkua jos jotain tapahtuisi.

8.Kaikki hätkähtivät hereille puoli neljä, kun Legiorin puhelin alkoi pitää ääntä. Heidän ympärillään levittäytyi tumma metsä. Se näytti aavemaiselta. Sila oli haukkunut hieman herätykselle, mutta hiljentynyt. Kaikki pukeutuivat, söivät ja olivat sitten nousseet tien laitaan. Missään ei ollut ketään. "En usko että Ossian vielä on mennyt." Jonny sanoi. "En minäkään. Istuudutaan odottamaan." Legior sanoi. Aurinko ei ollut vielä täysin valaissut kaikkea, joten varjoja oli kaikkialla. Nelikko istui tienvarressa. Yhtäkään autoa ei mennyt ohitse ja kello kävi. Sila nuuski löhiympäristöä. Nuoret olivat jutelleet kaikkea mahdollista ja olivat tylsistyneitä. "Paljon kello on?" Lesli huokaisi. "Noin 4.45." Ilayda totesi. Aikaa kului. Metsä heidän ympärillään muuttui valoiseksi ja aurinko lämmitti mukavasti. Kello oli noin kuusi. Nuoret olivat käyneet hieman jaloittelemassa ja olivat jälleen vartiointipaikallaan. "Onko Ossian jo mennyt ohi?" Legior ihmetteli. Vastaus tuli siinä sekunnissa. Tuttu auto kaarsi mutkasta. Nuoret melkein kierivät ojaan. He olivat pelästyneet puoli kuoliaiksi. Lesli oli vähällä lamaantua pelosta, mutta kaikki olivat ennättäneet piiloon katseilta. Toivottavasti. Legior kurkkasi pensaasta ja näki auton katoavan mutkan taa. "Äkkiä, nouskee tarakoille." Poika sihisi ja loikkasi pyörän kyytiin. Pian kaksi pyörää viiletti auton perässä joka eteni kuoppaisella tiellä suht hitaasti. Nuorten piti kuitenkin pysytellä piilossa. Eivät he nyt sentään voineet Ossianille näyttäytyä. Siksi pyöräily oli hidasta eikä se väsyttänyt. Äkkiä auto teki käännöksen oikealle. "Oho!" Lesli huudahti. "Metsä näytti nielleen sen." Jonny sanoi. Kääntymispaikalle päästyään he huomasivat polun joka katosi puiden sekaan. Pyörät kääntyivät ja jälleen oli nelikko takaa-ajossa. Pian he näkivät auton korkean rautaisen portin luona. Ossian näppäili jotain pieneen laation näköiseen alustaan. Nuorten oli mahdotonta nähdä mitä. He vetäytyivät puiden sekaan. "Olemme perille, emmekö olekkin?" Ilayda sipisi. Muut nyökkäsivät. "Hyvin todennäköisesti. Kuunnelkaa, portti avautuu. Jonny katso mitä tapahtuu." Jonny kurkisti puiden oksien seasta. Portti lipui auki ja auto ajoi sisään. Kauempana näkyi suuri, harmaa ja ruma rakennus. Sitä ympäröi aita, jonka päällä oli piikkilankaa. Rakennuksessa oli yksi ikkuna. Jonny veti päänsä takaisin ja selosti näkemänsä. "Mennään. Tästä alkaa seikkailu." Legior hoputti.

9.Kaikki neljä, tai viisi Sila mukaan luettuna, pujahtivat puskasta ja hiipivät kyyryssä portin luo. Se oli korkea ja lukittu jonkinlaisella numerokoodilla. "Äh emme ikinä saa selville tuota koodia." Ilayda sihahti harmistuneena. Jonny laski jalkansa portin poikki menevälle puomille. Siihen oli vaikeaa saada jalkaa tukevasti, mutta pian poika ponnisti ylemmäs. Legior tuki poikaa oikeasta, tytöt vasemmasta polvesta. Portin päällinen oli heidän onnekseen sileää, joten sen päälle saattoi kiivetä istumaan. Jonny oli pian toisella puolella porttia. "Sitä ei voi tältäkään puolelta avata, joten kaikkien täytyy kiivetä." poika totesi. "Meiltä kiipeäminen onnistuu mutta entä Sila?" Lesli kysyi. "Se nostetaan yli." Legior totesi ja auttoi koiran portin päälle. Jonny otti sen vastaan. Sitten Legior auttoi tytöt yli ja kiipesi lopuksi itse. Hän oli ottanut myös kantamukset, sillä ruokaa tultiin todennäköisesti tarvitsemaan. Viisikko juoksi parioven luo. "No miten tämä sitten avataan?" Ilayda ihmetteli. Siihen kukaan ei osannut vastata. He tutkivat ovea. Lesli huomasi pienen kahvan ja kiskaisi sitä. Pieni luukku avautui ja sen alta paljastui numerolaatta. "Hitsi!" Legior puuskahti. "Hmm, testataan pari kertaa." Jonny sanoi ja ehdotti että mahdollinen koodi mietittäisiin tarkkaan. He nojasivat rakennuksen seinään ja keskustelivat hiljaa. Lopulta he päätyivät näppäilemään 3478 numerosarjan. Pieni nappi numerolaatan ympärillä piippasi punaista. Nuoret huokaisivat. Jos Durikan löytämisen esteeksi tuli joku typerä ovi, niin Legior vaikka räjäyttäisi sen auki. Sila lepäsi maassa. Äkkiä se nosti korvat pystyyn ja murisi. Nuoret valpastuivat. Askeleita kuului talon nurkalta. Joku oli tulossa. Ilayda sieppasi Silan ja Jonny kantamukset ja sitten nuoret ampaisivat toisen nurkan taakse. Askeleet tulivat pääoven luo. Legior kurkisti henkeään pidättäen. Maastopukuun pukeutunut henkilö näppäili koodia. Poika yritti nähdä mitä numeroita hän valitsi, mutta ei onnistunut.  Pariovi avautui humahtaen. Maastopukuinen astui sisään. Legior hiipi oven luo. Hän kurkkasi parioven toiselle puolelle. Lyhyt käytävä ja taas ovi. Maastopukuinen oli jo avannut senkin ja hävisi pimeyteen. Legior livahti pariovien toiselle puolelle niiden alkaessa sulkeutua. "Äkkiä!" hän hoputti muita. "Viivana tänne!" Kaikkien onnistui viime hetkellä puikahtaa käytävän pätkään ja pariovi sulkeutui. Pieni valo valaisi käytävää ja ovea joka oli -yllättäen, lukittu numerokoodilla. "Jos vielä yksikin ovi tulee vastaan niin soitan Ossianille ja pakotan häntä tuomaan Durikan naamamme eteen." Legior puhisi. Muut hihittivät. Mutta voi miten monta ovea he tulisivat vielä avaamaan. Nyt edessä olevan oven takana oli oikea ovien ja käytävien sokkelo. 

10.Mutta, heillä oli ongelma. Kuinka avata tuo edessä jököttävä ovi joka oli lukittu numerolla? Nuorten piti pian saada selville oikea numerosarja tai Durikan löytäminen olisi mahdotonta. Tai Ossian saattaisi minä hetkenä hyvänsä pölähtää oven toiselta puolelta ja huomata heidät. "Onko kellään ideoita tuon oven avaamiseen?" Lesli kysyi. Muut pudistelivat päätään. "No eipä oikeastaan ole." Jonny vastasi. Legior tarkasteli ovea -ja hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä. Muut kääntyivät katsomaan kun Legior alkoi hitaasti avata ovea. "Millä taikatempulla sait sen auki?" Ilayda hämmästeli. Legior naurahti. "En mitenkään. Se maastopukutyyppi ei sulkenut sitä." poika vastasi. Tämä oli melkein liian hyvää ollakseen totta. Silan häntä heilui ja nuoret astuivat käytävään jonka lamput hohtivat punaista valoa. Kengät kalahtelivat metallia vasten. "Tämä paikka on..outo." Lesli sanoi varovasti. Muut nyökkäilivät. Paikka oli hyvin outo. Ei mikään tavallinen talo. Eteen tuli ovi ja oikealle kääntyvä käytävä. Sen toista päätä ei näkynyt. Nuoret päättivät ensin haukata syötävää ja jatkaa sitten matkaa. "Ossian asuu oudon epämukavassa talossa. Minä en ainakaan viihtyisi tämmöisessä." Legior totesi. He pakkasivat tavarat. "Avataan tuo ovi. Se ei näytä olevan lukossa." Jonny ehdotti ja tarttui kahvaan. Siinä samassa kylmyys puhalsi käytävän läpi. Outoa humisevaa ja hieman vinkuvaa ääntä kuului kaikkialta. Tuntui kuin monet kädet tarttuisivat kaikkiin ja juoksuaskeleita kuului. Tämä kaikki sai kylmät väreet juoksemaan pitkin nuorten selkiä. Pian äänet lakkasivat ja nuoret päättivät sittenkin kävellä käytävään. Se oli pimeä eikä näyttänyt kutsuvalta.

11.Käytävän päässä oli kahteen suuntaan käytävät ja niiden varsilla oli ovia. Kaikki epäröivät liikkua. Kaukaa kuuluva räsähdys sai heidät valppaiksi. Sila nuuski jännittyneenä. Se lähti tassuttelemaan oikeanpuoleista käytävää. Nuoret seurasivat, toivoen että koira veisi heidät Durikan luo. Pian käytävä päättyi ja edessä oli ovi. Se ei ollut lukossa. Lesli avasi sen. Kaikki astuivat sisälle. He olivat olleet pitkään hiljaa, mutta nyt Ilayda katkaisi hiljaisuuden "Hieman aavemainen paikka." hän sanoi. Toiset eivät voineet kuin nyökätä. Silakin olisi varmaan nyökännyt, jos olisi osannut. "Mitäpä jos.." Jonny aloitti, mutta pitkä ja valittava ääni keskeytti heidät. Se kuulosti musiikilta joka nousi ja laski. Ääni oli kutsuvaa, kaunista, mutta jollain tavalla karmivaa. Nuoret päättivät käydä katsomassa mistä se tuli. Pian eteen tulevassa huoneessa oli pöytä ja sen päällä arkku. Arkku oli auki ja siinä oli soittorasia. Kiehtova musiikki oli voimistunut. Nuoret lähestyivät soittorasiaa, kuin noituneina sen äänestä. Äänestä. Jonny havahtui. Jostain syystä hän ei tahtonutkaan lähestyä soittorasiaa. "Seis." hän komensi. Ääni pysäytti muut. "Mitä nyt?" Legior kysyi. "Se rasia..on jotenkin outo. Älkää menkö sen lähelle!" Jonny varoitti. Toiset astuivat pelästyneinä kauemmas. "Tämä paikka on vaarallinen," Jonny jatkoi. "Etsitään Ossian." Lessi päätti ja näytti portaita. "Kiivetäänkö noita?" hän kysyi. Toisten mielestä se oli mainio ehdotus. Yläkerrassa oli aula  ja siinä jonkinlaisia toimistotiloja. Kaikkialla oli hiljaista ja hämärää. "Onpa outo paikka, kun ei missään näy ketään." Ilayda totesi. Hän etsi katseellaan Silaa. Koira oli jähemttynyt tuijottamaan nurkkaa. Ilayda osoitti sitä vapisevalla kädellä. "Se näkee jotain." Lesli kähisi pelosta. Sydämet takoivat kurkussa ja pelko kiristi henkitorvea. Tässä paikassa oli jotain outoa. Legior astui lähemmäs Silaa, nähdäkseen mitä koira niin tuijotti. Hän jähmettyi pelosta! Pelko oli tukahduttaa hänet. Poika vapisi kauhusta. Mikä ihme oli kyyristynyt nurkkaan?! Ei, sitä poika ei tahtonut tietää. "T-tuolla." hän kuiskasi. "On kyyristyneenä j-joku." Ilayda ja Lesli ottivat takapakkia. He tahtoivat ulos. Jonny katsoi varovasti nurkkaan. Jotain tummaa oli kyyristyneenä nurkkaan, kasvot poispäin heistä. Sillä oli pitkät, hontelot jalat ja kätensä hahmo oli kiertänyt polviensa ympäri. Sillä oli luiseva keho, luut näkyivät selvästi. Äkkiä tuo joku liikahti. Se rikkoi jään Legiorin kehosta. "Meidän pitää häipyä ja heti." hän kuiskasi. Silloin hahmo nousi seisomaan.

12.Tytöt olivat kiljaista. Pojatkaan eivät tunteneet itseään erityisen rohkeiksi. Hahmo oli melkein kaksimetrinen, tosin se seisoi kyyryssä. Pitkät jalat taittuivat eläinmaisesti. Kädet roikkuivat miltei sääressä. Sitten se suoristautui ja venytti itseään. "Tulkaa, häivytään." Jonny sihahti ja tönäisi tyttöjä eteenpäin aulassa. Tumma hahmo kääntyi. Sillä oli suuret, oliivinvihreät silmät ja kummallinen suu. Otuksen suu muistutti kovakuoriaisen leukoja. Sen katse oli läpitunkeva, sameista silmistä huolimatta. Se nosti päätään ja kiljaisi vertahyytävästi. Lesli huudahti ja lähti säntäämään pakon. Toiset eivät epäröineet hetkeäkään vaan ampaisivat perään. Sila laukkasi peloissaan heidän vieressään. Lesli johdatti heidät portaita alas, käytävää pitkin huoneeseen. Sieltä taas rappuset ylös ja käytävää pitkin. Askeleet kantautuivat heidän perässään ja raskas hengitys kaikui käytävillä. Siihen yhtyi viiltävä tuuli. Kaikki tämä sai pelonväreet juoksemaan heidän selkäpiissään. Hetken päästä Lesli oli täysin uuvuksissa. Hän pysähtyi huohottamaan kaappien eteen. Muutkin pysähtyivät. "Hienoa. Olemme eksyneet hulluun paikkaan hullun otuksen takaa-ajamana." Legior huohotti. Tytöt olivat lyyhistyneet maahan. Pelon ja kivun kyyneleet kastelivat heidän kasvot. Jonny suoristautui. Heidän takaansa kuului ääniä. Aivan kuin joku olisi ryöminyt lattiaa pitkin. Jonny käski tyttöjen nousta ja kuunnella ääntä. Legior kurkisti kaapin takaa. Ällöttävä, limainen otus ryömi pitkin lattiaa. Sen terävä kieli tunnusteli maata. Sillä oli pienet silmät. Otus oli melko iso. Kuin käärme, mutta paksumpi. "Yök, lähdetään pois." Ilayda vikisi. "Ei kun jäädän tähän. Tulkaa!" Legior komensi ja johdatti heitä pitkin käytävää. Se oli pilkkopimeä. Silan kynnet rapsahtelivat lattiaa vasten. Äkkiä Legior tunsi jalkansa kastuvan. Hän astui nopeasti taaksepäin niin että muut säpsähtivät. Poika valaisi lattiaa. Hän oli astunut veteen. "Vuotaako täällä putki vai miksi täällä on näin paljon vettä?" Ilayda kummasteli. Vesi syveni kauempana. "Ei sinne voi mennä." Jonny totesi. "Vesi yltyy varmaan polviin asti." Lesli säesti. Silloin he kuulivat raahautuvaa ääntä takaansa. Jonny valaisi lampulla suuntaa josta ääni tuli. Mutkasta ryömi sama limainen otus kuin mikä hieman kauempana oli saanut heidät uudelleen pakosalle. "Hyyi!" tytöt inahtivat. "Meidän pitää sittenkin mennä tuonne veteen." Legior sanoi. "Hyi ei!" Ilayda pisti vastaan. "No jäätkö sitten mieluummin tuon otuksen ruoaksi?" Legior tivasi. "No minä ainakin kiipeän näille tikkaille." Lesli pisti väliin ja kiipesi seinässä olevia tikkaita ylemmäs. Muut ilahtuivat ja kiipesivät myös ylemmäs. Tikkaiden yläpäässä oli tasanne ja ovi. "Ei vielä mennä tuosta." Jonny sanoi. "Katsotaan täältä ylhäältä tuota limatoukkaa." hän jatkoi. Muut suostuivat. Silakin oli kannettu ylös tikkaita koska ei siitä ollut niitä kiipeämään. Limatoukka saavutti veden rajan ja kääntyi hitaasti takaisin. "No eipä se mitään erikoista tehnyt." Ilayda totesi. "Mitä sitten tehdään? Mennäänkö veteen, tuosta ovesta vai takaisin?" Lesli tiedusteli. "Ei missään nimessä takaisin!" Ilayda vastasi heti. "Ei. Mennään tästä ovesta." Legior sanoi ja avasi oven. Sen takana oli portaat ylös, käytävien sokkeloon. "Tämä on kuin painajainen." Lesli sanoi. "Totta mutta sata kertaa pahempi. Tästä ei voi herätä." Jonny murahti. Kaikki toivoivat hartaasti heräävänsä omasta vuoteestaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. 

13.Ilman kännyköitä nuorilta olisi mennyt ajantaju nopeasti. He olivat kävelleet käytäviä ja ohittaneet huoneita monta tuntia ja kello osoitti yhdeksää illalla. "Mennää  jonkun huoneen nurkkaan nukkumaan. Aamulla yritetään löytää eloa tästä talon pahasesta." Legior ehdotti. Kaikki olivat väsyneitä, nälkäisiä ja hieman peloissaan, joten muidenkin mielestä Legiorin ehdotus sopi hyvin. He asettuivat ison huonenn nurkkaan ja söivät mahansa täyteen. Sitten he panivat pitkäkseen. "Oksentaisin jos sellainen kamala limatoukka tulisi ja löytäisi meidät." Lelsi kuiskasi peloissaan. "Tai se hirveä otus joka jahtasi meitä." Ilayda totesi. He värisivät ajatellessaan kohtaamiaan kauheuksia. Pian kaikki olivat unessa ja autuaan tietämättömiä niistä jotka heidän huoneeseensa tulivat. Huoneeseen johti kaksi ovea, joista toinen yllättäen avautui. Ovi liukui hitaasti auki ja varjo ilmestyi valonkajoon. Ovesta astui vihreä olento. Ovi sulkeutui sen perässä ja huoneeseen laskeutui pimeys. Olento liikkui äänettömin askelin huoneen poikki. Sen vaaleanvihreät silmät katselivat ympäriinsä. Tummanvihreät, pitkät hiukset peittivät kevyttä kehoa. Kynnet olivat kapeat ja terävät. Olento oli nyt toisella ovella. Se avasi sen ja katosi. Hieman myöhemmin toinenkin olento saapui sinne. Lattian keskelle ilmestyi outo renkula, jonka sisältä tuo hahmo astui. Se oli valkoinen, punaiset silmät omistava ja hieman robottimainen. Otus seisoi hetken ja käveli huoneessa, menemättä kuitenkaan nukkuvien nuorten luo. Sila huomasi sen ja tarkkaili epäluuloisesti otusta joka hävisi kummallisesta, huoneen keskelle ilmestyneestä renkaasta. Aamulla nuoret eivät tienneet yöllisistä vierailijoista ja heti aamupalan jälkeen he lähtivät etsimään elämää. Pari tuntia huoneita tutkittuaan he löysivät paikan jossa oli sohvia ja pöytä. Pöydällä soi radio. "Katsokaa, radio." Ilayda osoitti. "Se soittaa aivan tavanomaista musiikkia joten joku Ossianin tyypeistä tai hän itse on kuunnelut sitä." Jonny totesi ja tutki sohvaryhmää. Hän ei löytänyt mitään erikoista. Mutta silti epämielyttävä tunne valtasi hänet. Aivan kuin joku olisi katsellut heitä. Poika katseli joka puolelle, mutta ei nähnyt muuta kuin lampun valaiseman sohvaryhmän ja muuten oli pimeää. Äkkiä Sila alkoi vinkua. Kaikki katsahtivat siihen säikähtäneinä. Jokainen viritti valppautensa äärimmilleen. Mikä olento sieltä nyt ilmestyisi? Viisipäinen heinäsirkka? Tai jättimäinen kärpänen? Jokainen odotti mitä tapahtuisi. 

14.Pimeästä käytävästä kuului hiljaisia askelia. Pelonväreet juoksivat nuorten selissä. Sitten pimeyteen piirtyi jonkin hahmon ääriviivat. Kaikki katsekivat sitä pelokkaina. Sila vinkui ja peruutti hieman. Ilayda puristi sen hihnaa tiukemmin. Jonny tunsi, että kohta he jälleen pakenisivat. Olennolla oli tumma, melko lyhyt ja laiha ruumis. Vaaleanvihreät silmät ja tummanvihreät hiukset. Se pysähtyi vähän matkan päähän heistä. Ilayda peruutti ja Leslikin otti askelia taaksepäin. Sila vinkui ja yritti vetää olennon luo. Legior nappasi rimpuilevan koiran syliinsä. "Sila, paikka." Jonny komensi. "Mikä sitä vaivaa?" Lesli inahti. Legior ei ennättänyt vastata, sillä vihreä olio ojensi käsiään ja otti ripeitä askeleita heidän peräänsä. Lesli pyörsi ympäri ja Legior laski koiran lattialle. Ilayda luovutti hihnan pojalle ja sitten kaikki lähtivät pakenemaan kaytävää pitkin. "Pysykää yhdessä!" Jonny muistutti. Sila haroi vastaan ja Legior joutui miltei kiskomaan sitä perässään. Äkkiä etummaisena juossut Lesli pysähtyi. "Mitä.." Legior aloitti, mutta samassa Lesli kiljui "Joku pinkoo meitä vastaan." tytön ääni oli hysteerinen. Jonny järkyttyi. Hänen aivonsa raksuttivat tyhjää ja paniikki kasvoi. He olivat ansassa, kahden olennon välissä. "Käännytään takaisin, äkkiä. Juostaan tuon vihreän ohi ja käännytään oikealle." Legior määräsi. Kaikki tekivät täyskäännöksen ja vihreä oli pysähtyi kun he juoksivat sitä vastaan. Se ei tehnyt elettäkään. Legior hermostui Silaan ja kaappasi sen syliinsä, kun koira ei suostunut tottelemaan. He pakenivat käytävää pitkin kohti uusia ovia ja käytäviä. Nuorten takaa alkoi kuulua läpsyttävää ääntä. Jonny vilkaisi taakseen ja näki tumman olennon aivan heidän kannoillaan. "Juoskaa!!" poika huusi henkensä edestä. Kaikki olivat uupuneita, varsinkin Legior koska joutui kantamaan koiraa. Sila oli alkanut rimpuilla ja äkkiä se pääsi lattialle ja lähti pinkomaan eteenpäin. Nyt se veti Legioria. Miten pitkään nuorten täytyisi paeta hirvittävää olentoa, joka välistä kiljui vertahyytävästi? Loppuisiko pako koskaan?

 

©2017 layout12 - suntuubi.com