Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Katujen selviytyjät

Tarina sijoittuu New Yorkiin, missä kulkukoirat yrittävät selvitä kaduilla päivästä toiseen. Vaaroja on kaikkialla, autot, ihmiset varsinkin rankkurit sekä tietenkin toiset koirat. Eräät selviytyjistä ovat kolme koiraa nimeltään Rieha, Viuhu ja Ryöväri. Rieha on vakava sekarotuinen, Viuhu avulias mäyräkoira ja Ryöväri nopea bortsoi. Kolmikko on lyöttäytynyt yhteen, mutta he tuntevat toisensa huonosti. Ja nyt se alkaa -Katujen selviytyjät.


osa 1

1.Satoi vettä. Tuuli puhalsi ja lehdet kieppuivat ilmassa. Autoja ja ihmisiä oli harvemmassa kuin yleensä, mutta kuten tiedät, New York on iso paikka ja siellä on paljon ihmisiä. Kolme koiraa makasi autonromun alla, ahtaalla kujalla. "Aina pitää sataa." Viuhu huokaisi. "Tämä on vasta toinen sadepäivä putkeen. Olen nähnyt pahempiakin." Rieha sanahti. Ryöväri venytti itseään ja pyysi Riehaa siirtymään. Bortsoi makasi juuri reiän kohdalla ja vettä tippui jatkuvasti sen niskaan. Rieha siirtyi ähkäisten "Ahtaampaa paikkaa saa hakea. Ei edes kunnon kattoa." seropi nurisi ja heilautti korviaan. Ne olivat jatkuvasti veden armoilla. Mäyräkoira Viuhu makasi isompien välissä ja pysyi jotenkuten kuivana. "Kannattaa olla pieni." se virnisti. Muut naurahtivat. 

2.Aamulla oli sade lakannut ja ihmisiä virtasi tasaiseen tahtiin ympäri suurkaupunkia. Rieha, Viuhu ja Ryöväri seisoivat kujansa suuaukolla ja katsoivat katuja jotka suorastaan pullistelivat ihmisiä, ajoneuvoja ja koiria. Pulut lensivät parvina kaiken tämän yllä. Ryöväri lipaisi huuliaan ja syöksöhti kadulle pudonneen patongin palan kimppuun. Rieha ja Viuhu tulivat perästä, mutta kolmikko siirtyi joenrantaan nauttimaan ateriasta. No aika pieni ateria se oli, mutta sille ei mitään voinut. Rieha katsahti joentörmän yläpuolelle ja näki autojen savukaasut ja joidenkin suurimpien ajoneuvojen kyljet. Silloin Viuhu huomasi piene mustavalkean koiran, joka tuijotti kolmikkoa etäämmällä. "Hei katsokaa..mitä tuo narttu tuijottaa." Se ihmetteli muille ja toiset siisrsivät katseensa mustavalkean puoleen. Silloin se kääntyi ja kiisi pois. Rieha kohautti olkiaan ja nousi "Kuka lie. Ei noista mulkkaajista aina tiedä. Mennäänkö kaatopaikalle. Sieltä saa parhaimmat palat." Muut nyökyttelivät ja kolmikko lähti kaatopaikalle jutellen mukavia. 

3.Kaatopaikalla kolmikko joutui pettymään. Siellä oli tällä hetkellä aivan liikaa ihmisiä, jotta sinne voisi mennä riskeeraamaan henkiriepuaan. Niinpä ystävykset suuntasivat puistoaukealle. Siellä juuri joku narttu pakeni kahta isompaa koiraa. Koirat näyttivät pelottavilta. Molemmat sekavärisiä, voimakkaan oloisia ja notkeita. Tyttöparka pakeni joentörmää alas ja seisoi nyt laiturilla kahden isomman armoilla. Ryöväriä ei kiinnostanut, Viuhu oli peloissaan ja Rieha halusi pelastaa tytön. "Älä nyt näyttele sankaria." Ryöväri tuhahti. "Näet kai itsekin miten vahvoja nuo ovat." Se lisäsi ja heilautti tassuaan öykkäröijiä kohti. "Niin ovatkin. Mutta entä sitten. Tahdon pelastaa tytön." Rieha sanoi itsepintaisesti. Se oli oikea kovapää. "No miten vain. Jos nyt niin palavasti tahdot. Mutta saat tehdä sen yksin." Ryöväri tokaisi ja kääntyi Viuhuun. Viuhu vapisi kauempana ja katsoi kun isommat uhkailivat tyttöä. Siinä tilanteessa se itse olisi varmaan kuollut pelosta. Rieha lähti astelemaan laituria kohti. "Hei te siellä!" Se huudahti isommille. Nämä kääntyivät hämmästyneinä ja äkäisinä katsomaan kuka tuli häiritsemään niiden tekemisiä.

4.Tyttö otti askeleen taaemmas, pelokkaana. Se varmaan luuli että Riehakin tahtoi tehdä sille pahaa.  "Päästäkää tuo tyttö vapaaksi." Rieha tokaisi kylmästi. Öykkärit nauroivat. "Hahhhaa miten hauskaa. Tule noutamaan." Toinen huusi. Rieha potkaisi takajaloillaan kuin härkä ja loikkasi valtavalla loikalla alas, suoraan laiturille. Isommat hämmästyivät toistamiseen. "Alkakaa vetää, senkin pelkurit." Rieha sanahti. Toinen astui lähemmäs ja huitaisi tassullaan Riehaa kylkeen. Se sattui ja Rieha horjahti, mutta hammasta purren se jatkoi tuijottamista. Ryöväri ja Viuhu tuijottivat ihmeissään eriskummallista näytelmää. "Älä tuhlaa henkeäsi minuun!" Tytttö huudahti, mutta kun toinen tarrasi sitä kurkusta Rieha sanoi "Onko teillä kuulossa vai ymmärryksessä vai kenties molemmissa vikaa kun ette ymmärrä mitä päästä irti tarkoittaa." Silloin isompi hypähti kiinni Riehan kylkeen, oikein kunnolla rusautti hampaansa. Rieha älähti ja potki etutassuillaan kylkeen kiinni käynyttä. Ryöväri ja Viuhu eivät voineet katsoa sivusta ystävän pahoinpitelyä ja hurjasti haukkuen ryntäsivät puremaan öykkäröijiä. "Täältä pesee!" Ryöväri kiljaisi ja viilsi hampaillaan toisen isomman kylkeä. Kivusta huutava koira kaatui laiturille ja kieri siinä tuskissaan. Sen haavoja särki ja ne vuotivat. Punaine veri tahri laiturin. Toinen koirista kävi armotonta kamppailua Riehan kanssa. Molemmat olivat haavoilla, väsyneitä ja raivoissaan. Viuhu oli vaivihkaa auttanut tytön kauemmas tappelijoista ja seisoi nyt vapisevan nartun kanssa kauempana. Ryöväri painoi hampaansa laiturille kaatuneen kurkulle ja huusi "Hei sinä toinen! Jollet luovuta, tapan tämän toisen. Ja jos luovutat pääsette lähtemään." 

5.Riehan kanssa tappeleva koira pysähtyi ja Riehakin siis seisahtui. Ryöväri tiukensi otettaan laiturilla makaavasta koirasta. Hänen hampaissaan oleva koira ei tuntenut oloaan mukavaksi. Riehan kanssa taistellut murahti ja sanoi sitten "Luovutan." Rieha irrottautui hänestä ja meni Viuhun ja nartun luo, nuolemaan haavojaan. Viuhu auttoi, mutta narttu perääntyi. Ryöväri päästi laiturilla maanneen koiran kurkusta ja sanoi "Sinulla on hyvä kaveri. Mutta älä koskaan käy kiinni kehenkään. Seuraavalla kerralla menetät henkeis." Sitten bortsoi loikki Viuhun, Riehan ja Floraksi esittäytyneen nartun luo. Flora kertoi olleensa kotikoira, mutta hänen perheensä oli hylännyt Floran. Toisetkin kertoivat nimensä ja nelikko lähti sitten pois joentörmältä. He eivät huomanneet mustavalkeaa koiraa, jonka jäätävä katse heitä seurasi. Illalla nelikko oli löytänyt mukavan nukkumapaikan kadun kulmaan kaatuneen suuren roskiksen sisältä. "Tässä on pidetty varmasti jotain suurta koska eivät tavalliset roskakorit näin suuria ole." Viuhu sanoi. Muut nyökyttelivät ja pureskelivat leipää jota olivat sattumalta löytäneet. Ryöväri loi katseen muihin ja sanoi "Minusta olisi hauskaa tutustua teihin ja teidän taustoihinne enemmän." Se totesi ja katsoi yhä muita kysyvästi. Viuhu oli valmis kertomaan ja aloitti. "Olin kotikoira New Yorkin länsirajojen tuntumassa. Olen kuitenkin syntynyt kaupungin rajojen ulkopuolella, mutta päädyin länsirajalle kotikoiraksi tavalliseen perheeseen. Pidin ihmisistä ja pidän edelleen ja minulla on avulias luonne." Se virnisti vähän ystävällistä hymyään. "No omistaja halusi eroon minusta joten pisti kadulle. Muutamaa viikkoa myöhemmin tapasin teidät." Viuhu lopetti ja osoitti Ryöväriä ja Riehaa. "Minä voin kertoa seuraavaksi." Ryöväri sanoi ja jatkoi "Synnyin katukoiraksi vanhemmilleni jotka eivät kuuluneet laumaan. Elimme hiljaista ja rauhallista elämää, johon sisältyi myös pakenemista ja alituista harjoittelua. Juoksu -ja kestävyysharjoittelua. Sitten kasvoin tarpeeksi vanhaksi jotta voisin lähteä vanhempieni luota. Ja tässä sitä nyt ollaan." Se lopetti ja kysyvä katse luotiin Riehaan. Mustaruskea katsoi ulos pimenevään iltaan ja sanoi "Synnyin kadulle ja muutaman vuoden päästä tapasin  Ryövärin ja nyt olen tässä." Se lipaisi huuliaan. Muut katsoivat sitä hämmästyneinä. Eikö se tosiaan aikonut muuta kertoa. Flora päätti katkaista hiljaisuuden ja sanoi "Ookei. No minä olin kotikoira ja minut on nyt hylätty. Pari viikkoa sitten oikeastaan." Sitten tuli hiirenhiljaista ja nelikko tuijotti pimeään yöhön. Kevyt tuuli kahisutti lehtiä puissa ja kaupungin melu oli hiljentynyt. Äkkiä Riehan ääni keskeytti hiljaisuuden, niin että muut hiukan hätkähtivät. He vain katsoivat kun Rieha alkoi kertoa, omaa elämäntarinaansa.

6."Neljä vuotta sitten erääseen hyvin menestyvään ja melko suureen laumaan syntyi pentuja. Johtajaparin jälkeläisiä. Koko lauma oli innoissaan. Pentuja syntyi kolme. Ne olivat alusta asti terveitä ja reippaita pikkuisia ja niillä oli hyvä sekä rakastava lauma ympärillä. Ensimmäinen vuosi kului tapoja sun muita opetellassa. Ja kun pennut olivat vuoden vanhoja laumalla alkoi mennä huonosti. Laumalaisille tuli riitaa, erimielisyyttä ja lopulta lauman hajoaminen. Se puoli, johon johtajan kanssa samoin ajattelivat kuuluivat nimettiin Zorioiksi. Ja toinen puoli Weruoiksi. Hajoamista seurasi muutto erilleen sekä sota. Näiden vastoinkäymisten keskellä kolme nuorta koiraa kasvoi ja yksi niistä menehtyi sodan jaloissa. Pentujen äiti lähetettiin lauman jäljellä olevien ja samoin ajattelevien narttujen kanssa kauemmas sodan pauhusta. Kun pennut olivat kaksi vuotta sota loppui Weruoiden voittoon. Zorioiden ennen hyvästä johtajasta tuli pettäjä ja rintamakarkuri. Pian niiden kahden pennun äiti kuoli ja pennut varttuivat kolmivuotiaiksi. Silloin urospennusta tuli Zorioiden johtaja, koska oli isänsä seuraaja. Tai hänestä piti tulla. Mutta silloiset Weruot aloittivat vainot Zorioita kohtaan ja Zorioden jäsenet kaikkosivat kuka minnekin. Se urospentu alkoi myös pakoilla Weruoita mutta jäi asumaan tänne. Reilun puolen vuoden kuluttua urospentu tapasi Ryövärin." Rieha hiljeni ja tuijotti pimeyteen. Kolme muuta katsoivat sitä hiljaa, kunnioittavasti. Kukaan heistä ei ollut kokenut noin raskasta menneisyyttä. "Ja sinähän olet se urospentu." Flora sanoi hiljaa. Rieha nyökkäsi. "Ja se toinen elossa oleva pentu on siskosi jonka tahdot löytää?" Viuhu kysyi. Rieha pudisti päätään. "Ei. En etsi häntä. Tiedän etten löydä siskoani. Pikku Anie on kuollut." Rieha oli tavallisesti kovapäinen, vakava tappelija, jolle ystävyys merkitsi paljon. Mutta nyt se oli surullinen ja hieman vihainen sekä kantoi kaunaa Weruoille. Sen lapsuudenystäväkin kuului niihin saastoihin. Mustanruskealle tuli melkein kyyneleet silmiin sen ajatellessa Anieta. Muut olivat hiljaa ja odottivat että Rieha pääsisi yli pahimmista tuskistaan. Uros käänsi päätään sillä ajatus kuolleesta Karposta tuli sen päähän. Voi miten tuskallisesti Riehan oma pikkuveli oli kuollut. Kaikki oli vain häipynyt nelivuotiaan elämästi. Lauma, ystävät, veli, äiti, sisko, isä. Nykyisiä ystäviä se ei onnekseen ollut menettänyt, mutta nyt sen päässä oli vain menneisyys. Kyynel vuoti Riehan silmästi ja kasteli poskea vähän. Uros ei ollut pitkiin aikoihin itkenyt ja häpesi sitä. Mustanruskea nousi ja otti askelen ulos, mutta Ryöväri otti sitä hampailla kiinni hännästä. "Hei Rieha." Se mumisi lempeästi häntäkarvojen seasta. "Älä lähde minnekään. Me autamme sinut tuosta yli." Viuhu kuiskasi Floralle "Rieha ei tahdo itkeä. Hän..ei pidä sitä vakavien juttuna." Flora nousi ja hymyili hieman. Se asteli uroksen viereen ja asetti pään Riehan kylkeä vasten. Mustanruskea kohotti päätään hieman ja mulkoili sivusilmällä narttua. "Älä ole surullinen Rieha. Tiedän että kuolema sattuu ja tekee mieli itkeä. Sinun ei tarvitse pelätä kyyneliä. Se helpottaa. Mutta jos et aio itkeä, älä ainakaan katoa luotamme. Me emme tahdo sitä. Sinut pitää auttaa yli esteestä jota et vakavuudessasi halua. Tiedätkö mistä puhun?" Narttu hiljeni ja pukkasi hellästi Riehan kylkeä. Bortsoi kurtisti ensin kulmiaan ja hymyili sitten. Viuhu istui ja katseli menoa hymyillen sekin.

7.Rieha huokaisi hiljaa. Se laskeutui makuulle ja sulki silmänsä, ilmaisten näin haluavansa nukkua. Muutkin asettuivat makuulle. Aamulla kirkas aurinko valaisi nelikon nukkumapaikkaa. Rieha oli jo ulkona ja jos se olisi ollut ihminen olisi se nyt polttamassa aamupiippua. Mutta koska se oli koira, oli se raahannut jostain jätesäkin ja repi sitä nyt riekaleiksi aamupalan toivossa. Viuhu venytti itseään ja tuli seropin seuraksi. Ryöväri ja Florakin ilmestyivät siihen ja silloin oli Rieha jo löytänyt pientä napsittavaa. Nelikko söi hiljaisuuden vallitessa. Syötyään Flora sanoi "Minusta olisi kiva vähän kierrellä katselemassa paikkoja. Olen kyllä elänyt New Yorkissa aina, mutta en tässä osassa niinkään. Mitä sanoisitte aamukävelystä?" Ryöväri nousi ja nyökkäsi "Kyllä minulle ainakin kelpaa." uros totesi. "Minullekin." Viuhu ilmoitti. "Mh, minulla ei kai jää vaihtoehtoja jos aion olla seurassanne." Rieha sanahti. Kaikki olivat nyt nousseet ja matka talojen ohi alkoi. Koska liikenne oli vilkasta, eivätkä ne olleet ainoat liikkujat, oli kulkeminen hieman hankalaa. Nelikko päätti suoria itsensä selvemmille vesille ja pian ne löysivätkin kadun joka kiemurteli korkeiden talojen välissä. Pulut lensivtä parvina kattojen yllä. Ne saapuivat kaatopaikan aidan viereen. Ryöväri autettiin toiselle puolelle. Sinne päästyään se kasasi laatikoista portaat ja sitten Flora ja Viuhu autettiin yli. Viimeiseksi Rieha ja sitten Ryöväri. Sitten nelikko alkoi etsiskellä jotain hyödyllistä kuten pehmikkeitä. Viuhu havaitsi jotain ja tyrkkäsi Riehaa kylkeen. "Katso." se kuiskasi. Mustanruskea vilkaisi toisen osoittamaan suuntaan ja näki pienen mustavalkean koiran joka kyräili niitä kauempaa. Rieha kurtisti otsaansa. "Taas tuo sama narttu." se mutisi. Ryövärikin oli huomannut sen ja oli aikeissa lähteä sen luo, kun tuntematon pyörähti ympäri ja viiletti tiehensä. Viuhu kohautti olkiaan ja jatkoi kankaan repimistä. Pian nelikko oli kerännyt tarpeeksi pehmikettä ja seuraavaksi ne ryhtyivät etsimään ensiyön nukkumapaikkaa. 

8.Nukkumapaikan löytäminen ei ollut helppoa. Nelikko löysi sitten viimein merikontin sataman läheiseltä puistoaukelta. Se oli rikkinäinen, mutta kelpasi. Pehmikkeet koottiin kasaksi ja jutustellen kaikki kävivät levolle. Ryöväri painautui aivan nurkkaa vasten, Viuhu makasi sen vieressä ja Rieha oli pää Ryöväriä kohti. Flora asettui Riehan viereen. Kaikki rupesivat nukkumaan. Aamulla porukka lähti etsimään syötävää. Kaatopaikan luona oli koiria, joten sinne he suuntasivat. Mutta porteilla massiivisen kokoinen uros asettui esteeksi. "Stop! Tämä on Itälauman aluetta." se varoitti. Rieha vilkaisi muita. Toiset näyttivät pettyneiltä. Rieha kääntyi uudelleen urosta kohti. "Hei ole kiltti. Ystäväni tarvitsevat ruokaa." seropi maanitteli. Portilla seisoja pudisti päätään. "Ei onnistu." Rieha suuttui. Kaikkea kanssa. Eikö kulkuroien pitänyt pitää yhtä vaikeina aikoina. Vai menikö se niin että vahvat selvisivät, heikot kuolivat. Rieha ei sietänyt ajatusta että se olisi heikko. "Kuule." se aloitti. Ryöväri tunsi turkissaan uhkaavan ilmapiirin ja nyhjäisi Riekaa kyljestä. "Anna olla Rie. Etsitään ruoka muualta. " Mutta seropi ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Se tuijotti alueenvartijaa silmiin. "Kun minä sanon, että ystäväni tarvitsevat ruokaa, niin sitä he myös saavat. En aio antaa yhden koiran astua tielleni." uros puhui varoittavalla äänellä. "Uhkailua ilmassa, uhkailua ilmassa." alueenvartija totesi. "Mutta eipä niistä totta tule. Minä neu.." se ei ennättänyt pidemmälle. Rieha oli kiehunut yli. Se ponkaisi takajaloilla vauhtia ja syöksyi leuka rinnassa puskemaan alueenvartijan kurkkua. Tämä yski ja horjahti taaemmas, jolloin Rieha kävi kiinni sen kurkkuun. Vaikka vastustaja oli Riehaa lihaksiltaan isompi, ei se korkeampi ollut. Uros ravisteli seropia, joka pysyi sen kurkussa kuin takiainen. Viuhu ja Flora perääntyivät peloissaan. Ryöväri katseli tilaisuutta puolustaa Riehaa. Alueenvartija ja Rieha kävivät hurjaa vääntöä. Molempien jalat olivat tiukasti maassa ja hampaat toisen turkissa kiinni. Verinoroja juoksi pitkin kummankin kuonoa. Silloin paikalle asteli suurikokoinen koira. Sillä oli jäntevät lihakset, lyhyt turkki ja tuima ilme silmissä. "Rix. Mitä sinä teet?" maskuliininen ääni kysyi alueenvartijalta. Rixiksi nimetty koira käänsi silmänsä puhujaan. "Ja kuka sinä toinen olet. Lopettakaa." paikalle tullut vaati. Silloin Rix päästi irti ja Rieha pureutui syvemmälle sen kaulaan. "T-tuo koira, y-yritti..Aah senkin päästä irti!" Rix ähkyi. "Rieha, irti." Ryöväri sanoi. Uros irrottautui ja seisoi suorana, häntä pystyssä. Veripisaroita tippui sen leuasta. "Niin, johtaja. Rieha kävi kimppuuni." Rix selitti. Sen kaulassa oli ikävän näköinen haava. Rieha tasaili hengitystään. Se oli polttanut höyryt loppuun. "Rieha?" Rixin johtaja kysyi. Seropi loi siihen kysyvän katseen, mutta ei vastannut. "Miksi kävit Rixin kimppuun?" uros tiedusteli. Rieha ei vastannut, mutta Flora selitti että Rieha halusi hankkia ruokaa ystävileen, eli Floralle, Viuhulle ja Ryövärille. "Ja kun Rix ei päästänyt sisälle, Rieha paloi yli." narttu jatkoi. "Vaiti." Rieha murahti. Rix oli poistunut sivummalle nuolemaan haavojaan ja sen johtaja katseli yhä nelikkoa. "En tunne teitä, ette kuulu laumaani, teiltä on siis pääsy kielletty tänne." se sitten sanoi. Rieha raivostui. Se paljasti hampaansa ja nosti niskakarvansa pystyyn. "Ei kannata poika." Rixin johtaja sanoi. "Kuolisit turhaan sillä jos uhkaat perhettäni, tapan sinut." se varoitti. Rieha tuhahti "Entä sitten?" Taistelu sokaisi sen silmät kuoleman pelolta. Silloin Flora juoksi Riehan luo ja tarrasi sitä hampailla takajalasta. "Ei. Älä mene Rie. Emme halua menettää sinua." tyttö mumisi. Riehan tunsi sydämessään ilon läikähdyksen. Se arvosti sitä että siitä pidettiin. Rix katsahti Riehaa ja Floraa. Se arveli kaksikon välillä olevan jotain syvempää ja hymyili pehmeästi. Ryöväri ja Viuhu olivat astelleet hieman kauemmas ja odottivat että lähdettäisiin. "Tyttöystävä tuli juuri ajoissa." Rixin johtaja huomautti. Rieha räpäytti silmiään hämmentyneenä. Flora tunsi punehtuvansa. Rixin johtaja nyökkäsi heille. "Pidä huolta Riehasta, Flora." Sitten hän kääntyi ja lähti. Rieha nolostui ja nousi seisomaan. Flora irrotti otteensa uroksesta ja kaksikko lähti muiden luo.

9.Ryöväri ja Viuhu odottivat kaksikon paluuta ja juttelivat samalla. Rieha ja Flora liittyivät seurueeseen. "Mennäänkö iltakävelylle?" Ryöväri kysyi muilta. Viuhu suostui samoin Flora. Riehalla oli mitäänsanomaton ilme kasvoillaan eikä se vastannut. Tuhahti vain hiljaa ja siirtyi porukan kärkeen. Flora tuli Viuhun rinnalle. "Rie taisi suuttua." narttu kuiskasi. Ryöväri nyökytti päätään ja Viuhu sipisi "Joo. Yritetään olla välittämättä." Ryöväri katseli kaupunkia. Oli yö, mutta autoja ja ihmisiä liikkui runsaasti. "Ei varmaan olisi hullumpi asua laumassa." Viuhu sanoi. "Meillä voisi olla enemmän liikkumatilaa. Nyt kaiken maailman reviirit rajoittavat sitä." mäyräkoira jatkoi. "Ei ihan tyhmä ajatus." Flora vastasi. Se huiskautti häntäänsä. "Mutta mihin laumaan me liittyisimme? Emme voi tietää niiden perimmäistä tarkoitusta." Flora puheli. "Ajattelet viisaasti..ja kiinnostavasti. Tykkään keskustella tälläisista asioista." Ryöväri sanoi. "No täällä on varmaan aika monta laumaa. Joillain on suhteita toisiinsa, jotkut taas eivät juuri edes erotu joukosta. Suhteet ovat yleensä sota -tai ystävyyssuhteita. Itse tykkäisin olla laumassa, joka ei olisi niin suuressa valossa laumojen maailmassa. Silloin en itsekään olisi kovin tunnettu." bortsoi selitti. Rieha oli alkanut toisella korvalla kuunnella ystäviensä mietteitä vaikka kulki yhä hiukan erossa muista. "Olet oikeassa Ryöväri. Minä taas tykkäisin ehkä juuri enemmän merkittävässä laumassa olla jäsen, sillä silloin voisin olla tunnetumpi." narttu sanoi ja hymyili. "Ristiriita. Toinen tahtoo toista ja toinen toista, mutta haluaisi kumminkin olla samassa laumassa." Viuhu totesi. "No..no ei..kyllä minä vielä jotain keksin." Ryöväri virnisti. "Miksi oikeastaan haluisit olla tunnetumpi? Eikö siitä ole enemmän haittaa kuin hyötyä. Katsos jos laumasi on vaikka sodassa ja sattuu häviämään niin olisi hieman vaikeaa paeta mahdollisia vainoja joita toisinaan häviäjiin kohdistetaan. Niitä olisi vaikemapi paeta kuin suunnilleen puolet osavaltiosi koirista tuntee sinut." bortsoi selitti. Nelikko oli kulkenut kaduilla ja siirtynyt rantatielle. Rieha kulki Viuhun vieressä, osallistumatta kuitenkaan keskusteluun. "Mm, olet kyllä oikeassa että vainoja olisi silloin vaikea paeta. Mutta vois siitä olla hyötyäkin. Kuvittele, olet eksynyt ja et löydä laumaasi. Sitten kysyt joltakulta apua ja voit kertoa vain laumasi nimen niin toinen osaa neuvoa sinut perille. Tai jonkun luo joka osaa viedä sinut perille." Flora selosti. Viuhu käännähti katsomaan Riehaa. Seropi ei katsonut sitä vaikka varmasti tunsi katseen. Mäyräkoira siirsi silmänsä Ryöväriin ja Floraan, kuunnellen näiden keskustelua. "Mutta, jos elätte varsin suppealla aluella on aika epätodennäköistä eksyä. Pienessä laumassa jäsenten suhteet ovat yleensä lujat ja silloin harvemmin liikkuu yksikseen." Ryöväri sanoi. Flora mietti mitä sanoisi. "Isossa sekä pienessä laumassa on vaikea päästä vainoja pakoon." Rieha pisti väliin. Kaikkien kolmen silmäparit kääntyivät siihen. "Kas osaat puhua." Viuhu sanoi. Rieha hymähti. "Mutta eikö pienessä ole helpompi?" Flora kysyi. "Ei. Sillä jos lauma on pieni se ei ehkä selviydy taistelusta. Ketä silloin jää vainottavaksi? Ja jos siitä osa jää kuitenkin henkiin ja nekin halutaan listiä, niin yleensä voittajalauma kuuluttaa vainottavat. Silloin kyllä kaikki tietävät missä liikut ja osa koirista on vajonnut niin alas että paljastaa sinut palkkiota vastaan." Rieha selosti. Muut vilkaisivat toisiaan. Seropin tiukka äänensävy ei kuulostanut kivalta. Rieha huomasi hiljaisuuden ja kysyi "Haluaisitteko te sitten liittyä laumaan?" Mustaturkin katse kiersi ystävästä toiseen.

10.Flora luimisti hiukan korviaan, Viuhu vilkuili tassujaan ja Ryöväri lipaisi pari kertaa huuliaan. Vastaus leijui ilmassa. Riehaa harmitti hiukan. Se oli tottunut olemaan porukan pomo ja siihen tehtävään mustaturkki oli aina päässyt. Silloinkin kun oli pentu se oli aina johtanut pentulaumoja. Nyt sen parhaimmat ja ainoat ystävät koko maan päällä halusivat liittyä laumaan, josta uros ei itse niin piitannut. "No?" se kysyi. Rieha tahtoi näet kuulla vastauksen muiden suusta. "Olisin valehtelija jos väittäisin muuta." Flora hymähti. "Sama täällä." Viuhu sanoi. "Samalla mennään." Ryöväri sanoi. Seropi oli hiljaa. Se katseli nelikkoa hetken ja kääntyi sitten jatkamaan matkaa. Muut seurasivat perässä, puhumatta. Rieha oli iloinen siitä että sen ystävät seurasivat. Siitä uros tiesi että sitä kunnioitettiin. Tai sitten muut seurasivat sitä vain koska pelkäsivät lähteä. Siitä Rieha ei hirvittävästi pitänyt, sillä pelolla alistettu kansa oli yleensä väkisin alistettu kansa. Uros pysähtyi suuren raidan alle. Puu heilui hiljaa yötuulessa. Se asettui makuulle puun alle. Muut tekivät samoin. Rieha katseli yöhön. Äkkiä se kuuli hennon rasahduksen. Mustaturkki käänsi päätään sen suuntaan. Se erotti rantatiellä kolme koiraa. Kaksi afgaaninvinttikoiraa ja niiden keskellä mustavalkoinen bortsoi. Uros luimisti korviaan. Tuo pikkubortsoi oli pitänyt Riehaa ja sen porukkaa silmällä. Miksi? Uros ei tiennyt. Se kuunteli, puhuisiko kolmikko jotain. Yksi afgaaninvinttikoira selitti hiljaisella äänellä jotakin, mutta Rieha kuuli vain muutamia yksittäisiä sanoja. Sitten koiran hävisivät puiden katveeseen. Rieha sulki silmänsä ja nukkui kevyesti. Heti auringon nousun jälkeen Riehan porukka heräsi. Ne haukottelivat ja venyttelivät joihin uros vastasi hännän heilutuksella. "Nyt tarvitsen ruokaa tai vatsani repeää kurinasta." Ryöväri sanoi. "Samat sanat, lähdetään kaatopaikalle. Ei kun emme voikaan, no metsästetään jotain muuta." Flora totesi ja kaikki laskeutuivat pienen rinteen rantatielle. Pyöräilijöitä ja kävelijöitä sekä koiranulkoiluttajia oli melko lailla, joten nelikko suori tiensä kaupungin syrjäreiteille. "Ainiin muuten arvatkaa kenet näin yöllä?" Rieha kysyi. Sen apea mieliala oli kuin aamutuulen pois pyyhkimä. "Joulupukin joka toi ruokaa?" Ryöväri ehdotti ja kaivoi samalla ruskeaa paperipussia. Rieha naurahti ja pudisti päätään. "Tulevan puolisosi?" Viuhu kysyi ja tönäisi mustaturkkia. "Tuki kuonosi, en." Rieha puhahti vastaukseksi. "Ette siis arvaa? No sen mustavalkean pikku bortsoin. Kulki kahden afgaaninvinttikoiran kanssa. Veikkaan että ovat hyvää pataa keskenään." mustaturkki paljasti. Ryöväri ravisti paperipussin päältään. "Ai senkö? Kumma tyyppi, pitää selvästi silmällä meitä." bortsoi sanoi. "No mutta se likka on varmasti ihastunut Riehaan ja etsii sopivaa hetkeä iskeä. Siis näit tulevan puolisosi." Viuhu naureskeli. Floraa huvitti ja narttu hymyili. Rieha ravisteli päätään ja pyöräytti silmiään, muka vihaisena. "Joo olisi melkoinen rakkausjuttu. Pian jokaisessa pylväässä lukee koirien kielellä -Narttu kohtasi pitkän odotuksen jälkeen tosirakkautensa, uros repi nartun kappaleiksi.-" Ryöväri virnisti. "Pylväistä ja koirien kielestä puheen ollen, luonto kutsuu." Viuhu totesi ja luikahti kujan nurkkaukseen. "Ja minä puolestani löysin meille syötävää." Flora sanoi ja tiputti koiranruokasäkin maahan. "Mistä tuon löysit? Ryöväri ihmetteli. "Rekka-auton etuistuimelta. Se oli pysähtynyt kadun kulmaan ja nappasin tämän ohimennen." narttu hymyili ylpeänä. Viuhu tuli siihen ja Rieha kiitti narttua. Se repäisi pussin auki ja levitti naksuja jokaisen eteen lähes tasapuolisesti. Niiden jakaminen täysin oikeudenmukaisesti oli näet melko vaikeaa. Kaikki söivät ja sitten hakeuduttiin päivälevolle, kaatopaikan lähelle.

11. "Olisipa meilläkin oikudet kulkea tuolla. Ruokaa olisi enemmän." Viuhu haikaili katsellen kaatopaikalla olevaa vierasta laumaa joka teki lähtöä. Lauma kerääntyi yhteen ja suuri valkoinen koira lähti saattelemaan niitä poispäin. "No liittykää sitten tuohon laumaan." Rieha tokaisi. "Mutta emme me voi sinua jättää." Flora sanoi. "Te kaikki pelastitte minut pahoinpitelyltä silloin laiturilla. En tahdo luopua teistä." narttu selitti. Rieha vilkaisi kylkeään. Siinä oli edelleen arvet hyökkäyksestä. "Mutta katsokaas kuka tuolla." Ryöväri kuiskasi. "Tiedän katsomattakin että siellä on itse pikkubortsoi." Rieha murahti ja käänsi päänsä raivokkaasti Ryövärin osoittamaan suuntaan. Kadun toisella puolella seisoi mustavalkea bortsoi narttu. Mutta se ei ollut yksin. Sen kummallakin puoella seisoi rujon näköinen koira. Arvet koristivat kummankin takkuista ja jäntevää kehoa. "Kolme narttua. Mitähän ne tahtovat." Rieha hymähti. Flora ja Viuhu perääntyivät hiukan. "Näyttää pahalta." Ryöväri sanoi. "Hei te kolme siellä! Mitä niin mielenkiintoista meissä on että noin pitää katsoa!?" Rieha huusi nartuille. Kaksi lähti tulemaan lähemmäs, pikkubortsoi jäi etäämmälle. Ilmassa oli painostava tunnelma. "Jaajaa..yrität heittäytyä vitsikkääksi." toinen nartuista sanoi. Toinen nauraa kihersi. "Siinä ei omasta mielestäni ollut mitään vitsikästä." Rieha huomautti. "No minäpä näytän mikä on vitsikästä. Se että sinä pakenet kohta kolmea narttua." toinen nartuista julisti ilkeästi. "Sen tahdon nähdä." Rieha sanoi ja nousi seisomaan. Kaikki sen ystävät olivat nousseet seisomaan. Viuhu oli perääntynyt monta askelta samoin Flora. Ryöväri seisoi hieman Riehan takana. "Valmistaudu pakoon. Tule Irana! Pääset ajamaan tätä herraa takaa!" toinen narttu huudahti pikkubortsoille. Irana hölkkäsi lähemmäs. "Noniin, lasken kolmeen ja jahti alkaa." Irana julisti. Narttu sanoi yhden ja silloin Viuhu alkoi paeta, Flora perässään. Ryövärille ja Riehalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lähteä heidän jälkeensä. "Minähän sanoin sinä musta. Nyt pääset katsomaan kuinka pakenet narttuja." toinen arpisista huusi hänen peräänsä. Rieha ei vastannut. Se oli muutamalla harppauksella Viuhun ja Floran rinnalla. Ryövärillä ei ollut ongelmaa seurata heitä, sehän oli juoksijarotua. "Pysähtykää Flora ja Viuhu. Emme voi paeta." Rieha supatti niille. "En pysähdy ennenkuin jalkani lopettavat liikkumisen. Niele sinäkin ylpeytesi ja pakene." Viuhu huohotti. 

12.Rieha puri hammasta raivoissaan. Sen teki mieli loikata Viuhun eteen ja estää tämän pakomatka. Juuri tätähän nartut halusivat. Että he pakenisivat. "Ettekö tajua..Juuri tätä he toivovat." seropi toi ajatuksensa ilmi. Ryöväri katsahti häntä ei-tuo-mitään-hyödytä -ilmeellä. Neljä koiraa eteni vauhdikkaasti joenrantatietä, kolme narttua perässään. Rieha yritti etsiä mahdollista paikkaa, jossa takaa-ajon voisi katkaista, mutta edessä avautuvalla tiellä ei juuri mitään muureja kasvanut. Jalkakäytäville ja ajoväylille meno olisi hengellä leikkimistä ja sitä hän tahtoi välttää. Ryöväri vilkaisi taakse ja näki takaa-ajajien kurovan väliä umpeen. Minä pystyisin lisäämään vauhtia ja paljon, mutta muut eivät enkä aio heitä tänne jättää, se tuumi itsekseen. Tiellä liikkui myös ihmisiä ja pyöräilijöitä, jotka hypähtivät kiireesti syrjään koiralauman tieltä. Viuhulle juokseminen oli kaikkein raskainta. Sen lyhyet jalat ja pitkä selkä vaikeuttivat. Mutta pikkukoira sinnitteli urheasti mukana. Rieha katsahti taakseen ja kompastui jalkoihinsa. Uros ällistyi niin että ei saanut tasapainoa takaisin ja rojahti kyljelleen. Sen kolme ystävää pysähtyivät siinä sekunnissa ja takaa-ajajat kiristivät vauhtia. Rieha loikkasi jaloilleen ja seisahtui suojelevasti muoden eteen. Sen johtajan vaistot nousivat huippuunsa. Kieli lipaisi kirsua, lihakset valmistautuivat rasitukseen ja katse porautui jäisenä vihollisiin. Flora, Viuhu ja Ryöväri ottivat muutaman askelen taaemmas. Kolme narttua olivat pysähtyneet ja etenivät lähemmäs. "Kas kas kas..pako päättyi siihen." Irana hykerteli. "Rieha, Zorioiden petturijohtajan poika..vai niin. Olet selviytynyt hyvin hengissä..tähän asti." toinen arpinartuista lausui lipevällä äänellä ja virnisti vinosti. "Älä kaivele menneitä..mutta jos tahdot voin minäkin kertoa, että Weruot kaiken aloittivat. Isäni tiesi että laumalaiseen joka myöhemmin toimi Weruoiden johtajana ei olisi pitänyt luottaa. Hän lietsoi vihaa. Ja vaikka tapahtumista on jo kaksi vuotta, silloin lietsottu viha roihuaa yhä kirkkaissa liekeissä." uros vastasi. Irana tuhahti. "Olen nuori enkä paljoa tiedä niistä Weruoista ja Zorioista, mutta eikös sinun isästä tullut saastainen petturi, rintamakarkuri, alhainen roisto ja tappaja?" narttu kysyi. "Tuli.." Rieha vastasi. "Se onkin ainut puoli josta en pidä hänessä. Mutta hänestä tuli tuo kaikki vain siksi että Weruot alkoivat vainota!!" seropi ärähti. Toinen arpinartuista oli vastaamassa mutta silloin Ryöväri sanoi. "On tosi kiva että pengotte menneisyyttä ja näin, mutta nyt meillä on muitakin ongelmia." Bortsoi katsahti kaikkiin. "Minkä takia te nyt ajatte meitä takaa?" se kysyi. "Voi voi, menneisyyden valossa sinun luulisi ymmärtävän.  Weruot vainovat yhä Zeruoita, koiria, joiden takia lauman seesteinen yhteiselo rikkoontui." Irana naurahti. "Ai meidän takia?" Rieha suivaantui. "Ketkä ne nousivatkaan urheasti laumaansa johtanutta johtajaa vastaan? Hmm mietitään, ehkä Weruot?" seropi sanoi. Flora ja Viuhu olivat jääneet syrjään eivätkä puhuneet mitään. "Urheasti? Tarkoitat kai että hän käytti valtaansa ehdottaman väärin." toinen arpinarttu kysyi pilkallisesti. Rieha oli toista mieltä. Kolmen nartun syytökset olivat hataralla pohjalla. Todellisuudessa Weruoiden johtaja, joka silloin oli vielä Riehan isän adjutantti, oli aloittanut kapinan katkeroituneena siitä että ei ollut saavuttanut johtajan asemaa. Siitä erimielisyydet olivat alkaneet ja kärjistyneet lopulta sodaksi, kuten jo tiedämmekin. Ryöväri huokaisi. Sen kysymys oli vain johtanut uuteen sanamyrskyyn. Rieha alkoi saada tarpeekseen. Vihan vimmoissa se loikkasi äkkiarvaamatta Iranan kimppuun, tarttui sitä kurkusta ja nousi parilla loikalla rantatieltä jalankulkutielle. Ryöväri pinkaisi kaverinsa perään, samoin Viuhu ja Flora mutta myös hetken hämmästyksestä toipuneet Iranan ystävät. Narttu rimpuili Riehan hampaissa mutta uros puristi otettaan. Ryöväri tuli rinnalle, kaappasi nartun itselleen ja loikki edelle, pysytellen kaukana takaa-ajajista. Näin koirajoukko eteni ihmisvilinässä, ihmisten väistäessä kauhuissaan sivuun. Autot tuuttasivat ja pyöränkellot soivat, ajometsästyksen jatkuessa kaupungin vaarallisilla kaduilla.

13. "Rieha, odota!" Flora pyysi ja kiirehti askeliaan. Viuhu luikahti auton alta ja yritti sekin pidentää askelväliä. Ryövärin hampaissa oleva narttu heittelehti puolelta toiselle yrittäen päästä vapaaksi. Ryöväri joutui pistämään paljon peliin pitääkseen vangin hampaissaan. Rieha katsahti Floraan "Mitä nyt?" se kysyi. "Me häviämme kilpajuoksun, emmekö voisi pysähtyä?" narttu kysyi. Rieha pudisti päätään "Emmekä häviä, pistetään vauhtia nuo saavuttavat." uros tokaisi. Nartut tulivat pelottavaa vauhtia perässä. Koiralauma eteni puiston hiekkatietä. Ryöväri kaarsi äkkiä oikealle, ponnisti ja loikkasi suoraan erään patsasalustan päälle. Se oli noin pari metriä korkea. Muutkin suuntasivat askeleensa sinne. Rieha pysähtyi ja kääntyi ympäri. Flora ja Viuhu painautuivat patsasalustan seinää vasten. Molemmat nartut pysähtyivät vähän matkan päähän Riehasta. Kirosanoja sylkien nartuista tummeman sävyinen ärähti "Nyt pako loppui. Suolistan teidät viimeiseen rakkiin asti!" Toinen yhtyi uhkauksiin. "Palauttakaa Irana tai koko laumamme on perässänne ja he tappavat teidät hitaaasti." narttu varoitti. "Pelottavaa. Pitäisikö itkeä?" Rieha vastasi. Tummempi kiehui jo muutenkin raivosta ja hyökkäsi vihan sokaisemana kohti seropia, joka oli kuitenkin osannut odottaa hyökkäystä. Ketterästi se kääntyi ja iski takajalkansa nartun silmille. Narttu älähti ja peruutti hieroen tassulla kasvojaan. Toinen loikkasi vuorostaan Riehan kimppuun. Uros oli täysissä voimin pelissä mukana, se rakasti taisteluita. Uros hypähti ilmaan ja loikkasi nartun selän päälle. Vaaleampi sävyinen hölmistyi ja pysähtyi. Ryöväri oli viittoillut Viuhua ja Floraa menemään patsasalustan taakse piiloon. Irana yritti jälleen taistella tiensä vapauteen, mutta bortsoi heitti yllättyneen nartun ilmaan, nappasi sen takajalasta kiinni ja paiskasi nartun pään jalustalla seisovaa patsasta vasten. Irana menetti samantien tajuntansa, jolloin Ryöväri auttoi Floran ja Viuhun ylös turvaan. Päästyään nartu  selän päälle uros ponkaisi ylöspäin ja käänsi kehoaan siten että purukalusto oli kohdistettuna alaspäin. Arpiturkki katsahti kuitenkin ylöspäin ja hyppäsi itsekin kohti Riehaa kita ammollaan. Riehan ystävät näkivät luin hidastetussa filmissä, miten koirat lähestyivät toisiaan. Rieha oikaisi koipensa ja sitten kaksikko iskeytyi maahan. Riehan etutassut olivat raapaisseet nartun kasvoihin naarmut, mutta narttu oli saanut otteen Riehan rinnasta. Nyt se ravisteli urosta kuin vinttikoira jänistä. Toinen narttu oli vain hetkeä aikaisemmin palautunut tärskystä ja virnuili ilkeästi Riehan kavereille. Nämä pidätteliät henkeään. Rieha roikkui velttona nartun hampaissa. Sekunnit kuluivat. Riehan pää oli taipunut tääksepäin ja sen takajalat laahasivat maata, arpinartun ravistellessa saalistaan. Äkkiä Rieha nosti päänsä ja iski hampaansa rinnuksistaan pitelevän nartun kuonoon. Se puri kunnolla kiinni jolloin nartun oma ote lipesi ja uros loikkasi syrjemmälle. Tummempi oli yrittänyt tarttua Riehasta mutta haukkasikin tyhjää. Molemmat nartut olivat silminnähden raivoissaan. Riehan kolme ystävää kannustivat tätä haukkumalla. Rieha katsahti narttuihun, silmät tulta ja tappuraa lyöden. "Vieläkö jatkatte vai joko luovutatte?" sanoista huokui hillitty raivo ja sanat kuulostivat jäältä. 

 

©2017 layout12 - suntuubi.com