Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suon tahto

15 vuotias Caroliina on harrastanut pienestä pitäen ratsastusta ja harrastaa sitä yhä. Hänen perheensä asuu omakotitalossa ja talli on viiden kilometrin päässä ja Caroliina käy tallilla usein. Hän oli ruinannut omaa hevosta mutta siihen vanhemmat eivät suostuneet -vuokrahevonen sai luvan riittää. Caro osallistuu kesällä hevosleirille ja siellä tytön elämä saa uuden käänteen.


osa1

1.Caroliina harjasi mustaa trakehneria tallissa. Lopputalven aurinko paistoi jo lämpimästi ja sulatti kentät ja tiet jäävelliksi. Kenttä olikin ollut huonossa kunnossa ja mutalumi oli roiskunut hevosen kylkiin asti. Caroliinan ratsatussaappaat -ja housut olivat tahriutuneet. Tyttö työnsi lyhyet, vaaleat hiuksensa pois silmiltään ja asetti harjan puiselle penkille. Hän pysähtyi hetkeksi ihailemaan harjauksen työtä. Tallissa oli hiljaista, lukuunottamatta hevosten ääntelyä. Caroliina vilkaisi kelloa -puoli neljä. Hänellä ei siis ollut kiirettä. Tyttö tuli hevosen vierelle, liu'utti kätensä selkää ja jalkoja pitkin, tarkistaen ettei missään ollut kuumotusta tai ettei hevonen näyttänyt tuntevan kipua. Ei. Hevonen oli kunnossa. Caroliina taputti tammaa kyljelle "Hyvä tyttö. Sinusta tuli kaunis." Donna pärskähti ja kuopaisi etukaviolla maata. Tyttö sulki karsinan oven, nosti harjauslaatikon ja kantoi sen tarvikehuoneesesn. Sitten hän meni tallin läpi työnsi pääoven auki ja astui ulos raittiiseen ja lämpimään ilmaan. Caroliina lähti kohti pysäkkiä, mutta tajusi ettei hänellä ollut bussikorttia mukana eikä rahaa. Ei kävely pahaa tekisi, tyttö ajatteli ja alkoi astella kotia kohti. Viiden kilometrin matkaan upposi aikaa ja kuuden maissa hän oli kotona. Caroliina tuli sisään, veti saappaat jalasta ja laittoi ne kangasrievun päälle. Isä ei pitänyt siitä että rapaa tuli eteiseen. Eikä kyllä äitikään. Paitsi että tytön isä ei ollut edes kotona, vaan työmatkalla. Caro tervehtii äitiään ja sitten hän suunnisti yläkertaan ja rupesi pakertamaan läksyjen kimpussa, musiikkia kuunnellen.

2.Seuraavana päivänä, koulun jälkeen Caroliina kiirehtii kotiin. Hän tuli pihaan jonne äitikin juuri oli parkkeerannut autonsa "Hei Caroliina, lähdetkö kanssani kaupungille?" hänen äitinsä Kiia kysyy. Caroliina pudistaa päätään "En tänään äiti. Menen talille." Hän ei missään nimessä halunnut lähteä vaatehullun äitinsä kanssa kaupungille. Siitä muodostuisi monen tunnin mittainen tylsä seisoskelu yhdessä vaatekaupassa, kun äiti ei saisi silmiään irti kauniista huiveista ja kengistä. "Mutta olit siellä jo eilen. Hevosharrastus ei saisi nousta päähän." äiti inttää ja tulee eteiseen. Caroliina potkiasee kengät jalastaan ja nousee rappusia ylemmäs. "Entä sitten vaikka olin. Äiti tiedät että rakastan hevosia." Caro sanoi. "Tulisit nyt. Edes hetkeksi." Kiia maanittelee, "Sun hetkes tunnetaan. Etkä kuitenkaan suostuisi viemään mua takaisin kun haluaisin ja siksi en tule. Minulla on sitä paitsi läksyjäkin." Caroliina sanahtaa ja vetää huoneensa oven kiinni. Hän kuulee äidin huokaisevan ja sitten ovi avataan. Caroliinan pikkusiskot Tiina ja Marita tulevat koulusta. Caro keskittyi matikan tehtäviin ja yritti olla huomioimatta alakerran melua. Hän teki läksyt, työnsi kirjat reppuun ja etsi puhelimen laturin. Caro nosti peittoa ja katsoi sängyn alle, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Tyttö suuntaa sisariensa huoneeseen ja löysi laturinsa sidottuna lelukoiran kaulaan. Caro nyrpisti nenäänsä ja avasi solmun. Sitten hän asettaa puhelimen lataukseen sänkynsä viereen. Tiina ja Marita tulevat yläkertaan ja heittävät jotain postia Caroliinan pöydälle. "Me mennään ulos, Caro. Äiti lähti kauppaan." Pikkusiskot ilmoittavat. "Joo menkää vaan. Menen tallille." Caroliina huutaa takaisin ja pukeutuu tallivaatteiin. 

3.Ulkona on taivaallisen lämmin. Caroliina istui bussissa ja avaa takkinsa vetoketjua. Aurinko paistoi ja hiirenkorvat työntyivät puihin. Bussi vie tytön tallille. Jokin alottelija porukka on kentällä ratsastamassa. Caro pysähtyy nähtyään tutun trakehnerin kentällä. Miksi Donna on luovutettu tuollaisille penskoille. Caro menee talliin ja suuntaa Xilin karsinalle. Päistärikkö varsa nostaa päätään ja tyttö rapsuttaa sen otsaa. Tallinomistaja saapuu paikalle ja tervehtii Caroliinaa hymyillen. "Hei, onko sinulla kesäsuunnitelmia?" hän tiedustelee. Caroliinakin tervehtii ja vastaa "No ratsastusta ja uintia sun muuta mutta muuten oikeastaan ei." Tallinomistajan kasvoille nousee entistä leveämpi hymy. "No, haluaisitko tulla hevosleirille?" Tytön ei tarvitse kahdesti miettiä. "Ilman muuta tulen, jos äiti suostuu. Miten kauan se kestää?" "Se kestää viikon. Alkaa 13.6 ja loppuu 19.6." Tallinomistaja, jonka nimi on Katriina, vastaa. Caro on innoissaan. Hänen äitinsä on pakko suostua. "Minkä hevosen ottaisin?" Hän tiedustelee ja toivoo Katriinan antavan hänelle Dianara Onanan, lempinimeltään Donna. "Saat ottaa Donnan, jos tahdot." Katri ehdottaa, vaikka tietää Caroliinan haluavan juuri sen. "Tottakai otan. Siitä tulee onnistunein hevosleirini ikinä. Ja myös ikimuistoisin." Tyttö huoka. Enää tarvitsee vain saada äiti suostumaan. Koska Donna on tuntikäytössä, Caro hyvästelee Katriinan ja juoksee bussipysäkille. Hän aikoo kysyä heti lupaa äidiltä.

4.Caroliina tuli kotiin ja huomasi tummanharmaan auton pihassa. Äiti oli siis tullut. Tyttö astui ovesta sisään ja kuuli iloista puhetta olohuoneen suunnalta. Hän ei jaksanut kiinnittää huomiota vaan meni suoraa päätä keittiöön. Siellä oli lämmin. Pöydällä oli vesikannu, makaronisalaattia kulhossa ja pari kahvikuppia. Caroliina avasi kaapin oven ja otti sieltä välipalakeksi paketin. Sitten hän meni huoneeseensa. Illemmalla äiti kutsuu häntä alakertaan. Caroliina sulkee puhelimen ja laskeutuu portaita. Eteisessä seisoi oranssitukkainen nainen joka hymyili kaunista hammashymyä. Hän on Iida. Caroliinan täti. Kiia menee keittiöön ja Caro tulee Iidan syleilyyn. "Heippa Caro. Mitä kuuluu? Vieläkö ratsastat?" Iida kysyy ja laskeutuu istumaan rapuille. "Hyvää kuuluu ja tottakai. Ei tulisi mieleenikään lopettaa. Ratsastus on täydellistä." Caroliina hehkuttaa. Iidan kasvoille nousee ihastunut hymy. "Hienoa. Toivottavasti sinua ei harmita että olen ilmoittanut sinut ratsastusleirille 13-19.6." Caroliinan silmät suurenevat ja hän kiljaisee innosta. "Eikä? Oletko tosissasi? Minä kun juuri ajattelin kysyä sitä äitiltä." Iida nauraa. "No tämä on tavallaan syntymäpäivälahjani sinulle." Iida sanoo ja nousee. "Mutta nyt minun on mentävä." Hän sanoo. Caroliian halaa häntä ja menee sitten keittiöön. Muu perhekin hyvästelee Iidan ja sitten äiti patistaa Tiinan ja Maritan nukkumaan. Caroliina on innoissaan ja kiirehtii hänkin yläkertaan. Kesälomaan oli vielä aikaa ja tyttö pelkäsi tulevansa hulluksi. Hän halusi kiihkeästi päästä leirille. Mutta leirin jälkeen hän varmasti katuu osallistumistaan ja tulemme huomaamaan miksi.

5.Vihdoin kesäloma! Caroliina vie reppunsa huomeeseensa, pukeutuu kesävaatteisiin ja juoksee ulos. Aurinko on kivunnut korkealle ja pienet pilvet keinuvat tuulessa. Ruoho on vihreää ja hiirenkorvat ovat muuttuneet lehdiksi. Äidin kukkamaalla on kauniita kukkia. Caroliina asettuu loikoilemaan kivilaatoilla olevalle aurinkotuolille. Naapurin lapset kiljahtelevat iloisina. Jos jonkinlaista autoa ajaa ohitse. Värikkäät perhoset lentelevät ympäriinsä ja lintujen laulu kaikuu koivikosta. Kesä, kesä, kesä! Caroliina on täynnä intoa. Tiina ja Marita ovat hiekkalaatikolla. Välillä he hyppivät narua tai leikkivät hevosia. Hevosia. Caroliina nousee tuolista. Hän tahtoo tallille. Tyttö ilmoittaa pikkusiskoilleen lähtevänsä tallille ja nämä huutavat jotain vastaukseksi. Caroliina asettaa kypärän päähänsä ja nousee pyörän selkään. Matka tallille kuluu nopeasti pyöräillessä. Hän jättää pyöränsä tallin nurkalla olevaan telineikköön ja kiiruhtaa talliin. Hän avaa raskaan puuoven ja astuu  hevosten maailmaan. Heinän tuoksu on ihana. Caroliina kiirehtii Donnan karsinalle. Tamma hieroo turpaansa tyttöä vasten. "Heippa. Miten olisi ratsastusretki?" Caroliina puhelee ja lähtee samantien noutamaan varusteita. Varustehuoneessa hän kohtaa Katriinan. "No hei Caro." Nainen tervehtii. "Moi." Tyttö vastaa. "Oletko menossa ratsastamaan?" Katriina kysyy ja ottaa suitset koukusta. "Joo. Donna kaipaa maastopolkuja." Caroliina vastaa hymyillen ja etsii katseellaan Donnan satulaa. Missä se on? "No asiahan on niin että et voi nyt ottaa Donnaa." Tallinomistaja sanoo ja nostaa Donnan satulan penkiltä syliinsä. "Olen varannut sen yhdelle harjoittelijoista." Caroliina mykistyy ja katsoo Katriinaa hämmästyneenä. "Mutta..sehän on minun hoitohevoseni. Se on ollut aloittajilla vaikka kuinka monta kertaa. Donna ei ole mikään tuntiponi. Se tykkää maastoista." Caro selittää melkein vihaisena. Tyttö ei voi suuttumukselleen mitään. Hän haluaisi Donnan itselleen sillä se on nykyisin melkein aina tuntilaisten käytössä. Katriina hymyilee anteeksipyytävästi. "Olen pahoillani. Voit mennä vaikka Osserilla." Nainen ehdottaa ja nousee. Caroliina huokaisee hiljaa. Niin eli hän ei saa Donnaa enää ikinä. Just näin, hieno alku kesälomalle. Katriina poistuu. Tyttö istuutuu lattialle. Häntä melkein itkettää. Mutta onneksi Donna on hänellä pian alkavalla leirillä. Se saa tytön unohtamaan surunsa ja suuttumuksensa.

6.Caroliina kiiruhtaa yläkertaan ja avaa kaapin. Hän pukeutuu kevyisiin vaatteisiin ja juoksee ulos. Aurinko on korkealla, ruoho vehreää ja puutarha täynnä kukkia. Tyttö juoksee takapihalle. Hän poimii muutamia kukkia ja tekee niistä seppeleen. Se ei oikein onnistu. Caro asettuu aurinkotuoliin makaamaan. Hän antaa ajatustensa liukua sielun silmien edestä ja vaipuu ihan huomaamattaan uneen. Caro ei näe pikkusiskojensa tulemista ja leikkejä. Hän ei huomaa naapurin kissaa. Tyttö herää tuntien päästä. Hän nousee istumaan. Aurinko on jo lähes laskenyt. Se on värjännyt horisontin upeilla väreillä. Caroliina nousee ja menee sisälle. Syötyään jotain hän menee vuoteeseen. Enää muutama päivä ja alkaa kauan odotettu leiri!

7.Caroliina asettelee kaksi hupparia siististi laukun päällimmäiseksi ja vetää vetoketjun kiinni. Hän nousee peilin eteen ja vetää vaaleat hiuksensa parempaan asentoon. Sitten hän heittäytyy vuoteelle. Se on viileä ja tuntuu ihanalta. Auringon valo huokuu ikkunalasin ja verhojen lävitse. Caroliinan huoneessa on kesäisin tukahduttavan kuuma ja talvisin hyytävän kylmä. Mutta tyttö piti huoneestaan siitä huolimatta. Hän nousee vuoteelta, työntää huoneensa oven auki ja rientää alakertaan. Hän astelee keittiöön. Kivilattia on viileä. Tyttö vetäisee jääkaapin oven auki ja ottaa pari banaania esille. Sitten hän ottaa tehosekoittimen kaapista, etsii tabletilta hyvän pirtelöohjeen ja valmistaa kylmää juotavaa itselleen. Caroliina menee juomalasi mukanaan parvekkeelle ja istuutuu puiselle penkille. Hänen pikkusiskonsa leikkivät pihalla. Naapuri ajaa nurmikkoa ja Kiia, Caron äiti, lepää aurinkotuolissa. Kaikki on täydellistä. Tyttö vie lasin keittiöön ja on menossa ulos, kun perheen lankapuhelin pärähtää soimaan. Hän tarttui siihen ja sanoi "Hietasilla, Caroliina tässä." Puhelimesta kuuluu särähdys ja sitten miehen ääni "No hei Caroliina Hietanen. Mitä pitäisit jos Anders Hietanen tulla pölähtäisi kotiin?" Tyttö hämmästyy ensin hetkeksi ja sitten hän kiljahtaa. "Joo! Tule isä! Odota hetkinen." Caro asettaa luurin paikoilleen ja juoksee takaovesta ulos kiljuen riemusta. "Äiti, äiti!" hän huutaa. Kiia nousee aurinkotuolista. "Caro? Mikä sinun on?" hän kysyy ihmeissään ja tapittaa hyppivää tytärtään. Tyttö pysähtyy ja sanoo "Isä voi ehkä palata kotiin! Hän on puhelimessa mene jo!" 

8.Äiti on kiirehtinyt salamana sisälle, tyttäret kannoillaan. Kiia pajattaa puhelimeen ilon kyynelten valuessa silmistä. Hän laskee luurin alas. "Isä tulee kotiin!" Kiia julistaa kasvot hymyssä, kuin suurtakin ilosanomaa. Tiina ja Marita hihkuvat riemusta, eikä Caroliinakaan voi kuin olla iloinen. "Milloin äiti?" Tiinan kysyy. "Päivän tai parin päästä." äiti vastaa ja menee sitten keittiöön valmistamaan päivällistä. Caroliina pakkaa tallivaatteet reppuun ja noutaa pyöränsä takapihalta. Tuuli hulmuttaa hänen lyhyitä hiuksia tytön ajaessa tallille. Katriina on pitämässä tuntia. Caro ei kuitenkaan näe Donnaa kentällä. Toivonkipinä syttyy hänen sisällä. Tyttö jättää pyöränsä tallil nurkalle ja työntää oven auki. Tallissa tuoksuu heinälle ja hevoselle. Muutamia ratsastajia on harjaamassa hevosia ja keskustelemassa iloisesti. Caroliina suuntaa Donnan karsinalle. Musta tamma nostaa päänsä karsinan puolioven yli. Se hirnahtaa iloisesti ja hieroo turpaansa tytön hiuksiin. Caroliina silittää rakasta ratsuaan. Hän haluaisi vanhempien ostavan sen hänelle. Mutta he suostuivat vain vuokraan. Siltikään Caro ei ole saanut nauttia hevosestaan täydellisesti. Nyt viime viikot se on melkein jatkuvasti tuntilaisten käytössä. Tyttö osallistuu silloin tällöin opetustunnille, mutta yleensä hän ratsastelee yksikseen. Tyttö menee satulahuoneeseen. Siellä seisoo vaaleansiniseen villapaitaan ja valkoisiin housuihin pukeutunut poika, jota tyttö ei ennen muista nähneensä. Poika nostaa koukusta Osserin suitset. Hän säpsähtää kun Caro nostaa Donnan satulan ja pudottaa Osserin suitset. Poika nostaa ne ja vilkuilee Caroa epävarmasti. "Etsitkö jotakin?" Caro kysyy ja pysähtyy pojan eteen. "E-en." poika takeltelee. "Minun käskettiin noutaa tämän ratsun suitset." hän selittää ja osoittaa Osserin nimeä. "Selvä, tiedätkö kuka Osser on?" tyttö tiedustelee. Poika nyökkää. Hän oli ilmeisesti joku uusi. Ehkä Caroliina voisi opastaa häntä. "Jos haluat voin opastaa sinua. Sikäli mikäli apua tarvitset." Caro ehdottaa ja nosta satulaa ylemmäs. Se painoi hirveästi. "K-kiitos." poika vastasi ja meni sitten tallikäytävälle. Katriinan ystävä Tommi seisoo odottamassa häntä Osserin karsinalla. Kun poika tulee mies alkaa opastaa häntä. Caro menee Donnan luo ja astuu sen karsinaan. Hän laittaa tammalle satulan ja noutaa vielä suitset. Pian tyttö taluttaa tammaa tallipihalle. Hän nousee ratsaille ja maiskuttaa. Kaunis ja linjakas tamma lähtee liikkeelle. Caroliina aikoi nauttia ratsastuksesta täysin siemauksin. 

9.Caroliina palaa ratsastuslenkiltä puolen tunnin kuluttua. Hän taluttaa ratsunsa talliin ja harjaa sen puhtaaksi. Onneksi kenttä ja ratsupolut olivat kuivuneet eikä likaa tullut enää niin hirveästi. Tyttö taputtaa tammaa lopuksi ja vie sen varusteet paikoilleen. Sitten hän suuntaa kotiin. Illalla Caro tarkistaa vielä että on pakannut kaiken tarvittavan. Hän tekee listan niistä tarvikkeista, joita ei vielä ole pakannut. Vielä kaksi päivää niin hän pääsisi leirille. Caroliina asettuu vuoteeseen ja vetää peiton korvilleen. Pian tyttö on unessa. Puhelin pärähtää soimaan tytön yöpöydällä. Caro kohottaa päätään ja vetäisee puhelimen sänkyynsä. Hän tihrustaa sen näyttöä. Mitä?! Kello on vasta neljä. Hän ei muistanut laittaneensa herätystä, varsinkaan näin aikaisin. Sitten tyttö tajuaa että hänelle soitetaan. Näytöllä vilkkuu Andersin numero! Caroliina ilostuu ja vastaa "Caroliina." Iloinen miehen naurahdus tervehtii häntä. "Herätinkö?" ääni kysyy. "Tavallaan. Tai joo oikeastaan." Caro vastaa ja asettuu risti-istuntoon vuoteelle. "Olen pahoillani. Olen kentällä. Lentokentällä. Istun taksissa. Täällä on ruuhkaa. Ilmestyn kotiin viiden maissa tai hieman yli." Anders selittää. "Ei mitään, ihanaa kun tulet takaisin." tyttö vastaa. "Herätänkö äidin hieman ennen viittä?" hän kysyy. "Sopii minulle. Mutta juu, nähdään." Anders vastaa ja kun Caroliina on sanonut heipat, isä sulkee puhelimen. Tyttö painaa unisena päänsä tyynyyn. Hän nukkuu ja nukkuu ja seuraavan kerran kun Caro havahtuu hereille kello on jo seitsemän. "Hitsi, unohdin herättää äidin." tyttö mutisee itsekseen ja pukeutuu kiireen kaupalla. Hän kiirehtii rappuset alas ja menee suoraan keittiöön. Pöydässä istuvat Marita, Tiina, Kiia ja Anders. "Isä!" Caro on suunniltaan ilosta. Hän syöksyy isänsä syleilyyn. Ilon kyyneleet nousevat hänen silmiinsä. Tiina ja Marita kiittävät aamiaisesta ja kiiruhtavat ulos. Caroliina kaataa itselleen kaakaota ja etsii hyllystä muroja. Kiia istahtaa miehensä syliin ja he suutelevat toisiaan. Kaipuu ja rakkaus välittyvät heidän hellistä katseistaan. Caroliina pyöräyttää silmiään. Hän tietää kyllä miten paljon hänen vanhempansa rakastavat toisiaan, mutta he voisivat suudella muuallakin. Tyttö syö aamiaisensa ja lähtee sitten pihalle. Hän pelaa sisariensa kanssa sulkkista. Tytön mielessä pyörii jatkuvasti tuleva hevosleiri. Voi miten hän odottaakaan sitä!

10.Caroliina nappaa matkakaukkunsa ja reppunsa, kiirehtien sitten alakertaan. Tytön kauan odottama leiri alkaa tänään! Seitsemän päivää yhdessä hänen rakkaan hoitohevosensa Donnan kanssa. "Olen valmiina isä! Vie minut tallille." tyttö huikkaa isälleen. "Tallille? Etkö ollut menossa leirille etkä ratsastamaan?" Anders kysyy hämmästyneenä. Hän tulee eteiseen ja avaa oven. "Joo, tallinomistaja vie minut sinne autollaan. Saan hevoseksi leirille Donnan." Caroliina selittää ja asettuu auton etuistuimelle. Anders laittaa hänen tavaransa takakonttiin ja tulee rattiin. "Okei. No eiköhän mennä." mies vastaa ja lähtee ajamaan kohti tallia. Tallille päästyään isä toivottaa hauskaa leiriä tyttärelleen ja lähtee poispäin. Caroliina menee trailerin luo jonka takaluukun Katriina juuri sulki. "Hei Caroliina! Odotat varmaan leiriä. No tuolla hevosesi on hyvässä säilössä ja valmiina kuljettamaan sinua kuin tuuli." Katriina kertoo ja taputtaa trailerin kylkeä. "Todellakin odotan. Nukutaan teltassa, ratsastetaan, käydään uimassa ja.." Caro intoilee. "Ja kilpaillaan. Leikkimielisesti." tallinomistaja sanoo. Sitten hän kehottaa tyttöä siirtämään tavaransa autonsa takakonttiin ja nousemaan autoon. Kun kaikki on valmista Katriina kääntää auton tielle ja lähtee ajamaan sitä pitkin. Minuutit kuluvat. Autossa on tylsää. Caroliina on kuunnellut musiikkia ja katsellut maisemia ja nyt häntä tylsistyttää. Tallinomistaja puhelee vilkkaasti kaikkea ja Caroliina vastailee, yrittäen kuulostaa siltä ettei nukahtaisi. "Onko kaikki kunnossa?" Katriina kysyy ja vilkaisee tyttöä sivusilmällä. "Ai että onko? Olen täysin kunnossa vaikka juoksemaan loppumatkan..tai ratsastamaan. Kunhan pääsisin tästä tylsästä kopperosta." Caroliina vastaa naurahtaen. Tallinomistaja virnistää. "Malta vielä. Enää noin tunti leirintäalueelle ja sitten voit ratsastaa itsesi vaikka kuolleeksi." hän toteaa. Tyttö hymyilee, tietämättä että tallinomistaja puhuu totta. Tai ei Caro hautaan ole menossa..vaan joku muu.

 

©2017 layout12 - suntuubi.com