Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

"Käperryin mä sohvan nurkkaan elokuvaa katsomaan, katsoin sen loppuun ja menin nukkumaan. Kuu laski talon taa, sai yötaivaan hohtamaan, tunsin sydämessäin syvän ikävän. Aamuisella nousin postin hakemaan ja sen jälkeen rupes puhelin laulamaan. Nostin luurin korvalleni, äänen tutun kuulin, aamu oli niin utuinen et uneksi sen luulin. Ääni pyysi, tule tänään satamaan, vastasin siellä kohta tavataan, luurin alas laskin, tanssin eteiseen, pukeuduin ja lähdin auringon paisteeseen. Satamassa näin mulle rakkaan ihmisen, hän syliini mut sulki sanoi tämä on viimeinen, kysyin mitä tarkoitti sanansa nää, mutta vastannut hän ei, vaan nousi laivaan lähtevään. Ja mä huusin hänen peräänsä,  älä mua tänne jätä, hän kääntyi katsoi silmiin, sanoi älä edes yritä. Ja mä itkin hänen peräänsä, kunnes olin märkänä, hän käänsi pään pois, sanoi olet säälittävä. Katsoin kyynelsilmin laivan lähtöä, se lipui kauas satamasta täynnä väkeä, muistan ikuisesti sen kun rakas ihmiseni toisen tytön viereen istahti, hän jätti arvet sieluuni, hän minut petti. Käännyin ympäri, kotiin kävelin, siniselle sohvalle suruissani istahdin, katseeni kiersi huoneessa osui kuvaan kiiltävään, siinä kuvassa enää häntä mä nään. Kuvassa tyttö istui pojan sylissä, ilon kyyneleet kimmelsi molempien silmissä, suljin silmäni en tahtonutkaan kuvaa katsoa, ajattelin täytyy tuo pois siivota. Heitin kuvan lattialle, kengilläni tuhosin, siinä samalla rakkautemme iäksi kadotin." 

Kyyneleet nousivat silmiini ja ne vuotivat poskilla. Laskin päiväkirjan sohvapöydälle. Vilkaisin lattialla olevaa kuvaa. Se oli tuhriutunut ja repeillyt. Valahdin sohvalle ja käperryin itkemään sen nurkkaan. Olin ihan hajalla. Miten ikinä jaksaisin aloittaa elämää uudelleen? 

 

©2017 layout12 - suntuubi.com