Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Uhri vai saalistaja?

Tyttö nimeltä Katri joutuu luokkalaisensa Roopen ja tämän kaverien silmätikuksi. He tekevät Katrin koulunkäynnistä painajaisen, eikä kukaan uskalla käydä heitä vastaan. Roope on näet kovan jätkän maineessa ja ollut aina se joka saa muut tanssimaan pillinsä mukaan. Vai onko sittenkään? Entä mitä tapahtuu kun luokkaan saapu uusi tyttö Verna?


1.Koulu alkoi jälleen. Seitsemäs luokka oli edessä. Roope oli viettänyt Kivikosken koulussa kolme vuotta. Sitä ennen, neljänteen luokkaan asti, hän oli käynyt Tammelan koulua. Alakouluvuodet olivat jättäneet muistoja, mutta ne Roope oli painanut syvälle itseensä. Hän oli tehnyt muutoksen ennen Kivikoskelle menoa. Koulunvaihto ei muuttanut Roopen asemaa. Hän oli aina ollut ja tuli pysymään johtajana. Tai ainakin niin kaikki kuvittelivat. Koulussa oli hyvä osata muodostaa, ylläpitää ja myös rikkoa suhteita, jotta asema säilyisi. Ilman tätä joutui helposti muiden kynnysmatoksi.
Katri, joka oli Roopen luokkatoveri, oli puolestaan käynyt Kivikosken koulua koko ikänsä. Tyttö oli hiljainen ja vaikka hänellä oli kavereita, vietti hän paljon aikaa myös yksin. Roope otti hänet silmätikukseen. Nyt hän oli entistäkin yksinäisempi. Asiat menivät huonosti, kummallakin Sitä kukaan ei vain huomannut. Kuka avaisi kaikkien silmät?

2. Katri Järvinen veti takkinsa vetoketjua tiukemmin kiinni ja työnsi kädet taskuihin. Vaikka oli vasta elokuu, oli sää silti kolea. Tytön lyhyet hiukset hulmusivat tuulessa. Maa oli märkää ja kaikkialla huokui sateen jättämä kosteus. Katri saapui koulun pihaan. Oppilaita seisoskeli siellä laumoittain. Kaikkien vaatetuksesta saattoi nähdä sään viileyden. Katri asettui Siirin ja Iidan, kuudennen luokan kavereidensa viereen. "Moi Katri!" Siiri ja Iida tervehtivät, käännettyään katseensa tytön puoleen. "Mooi." Katri vastasi. "Miten meni kesäloma?" Iida kysyi. "Ihan hyvin, harmi kun loppui niin pian." Katri totesi. "Älä, ois vaan jatkunu." Siiri sanoi ja samalla kertoili ulkomaanmatkastaan. Hän oli käynyt Islannissa, vaikka Iida ihmettelikin kovasti kuka tahtoi kesällä jonnekkin pohjoiseen. "No kesällä pohjoisessa, talvella etelässä." Siiri sanoi naurahtaen. Sitten kaikkien huomio kiinnittyi opettajien joukkoon, joka saapui pihalle. Rehtori piti jonkinlaisen tervetuloa yläkouluun -seremonian. Ei siihen paljoa aikaa kulutettu ja sitten jokainen opettaja lausui kaikkien niiden etu -ja sukunimet, jotka kuuluisivat yhteen luokkaan. Katri pääsi Iidan ja Siirin kanssa samalle luokalle, usean muun kanssa tietysti. Heidän luokanohjaajansa oli Sirpa Kaarinen. Sitten opiskelijoiden ja henkilökunnan joukko meni sisätiloihin. Sirpan luokkaryhmän kotiluokka oli luokka 14D ja he olivat 7C. Siellä he pitivät ensimmäisen rennon tunnin, jonka aikana tutustuttiin toisiin ja kerrottiin kesälomakuulumisia. Luokka oli jakaantunut tietyiksi kaveriporukoiksi. Yksi oli Katrin ryhmä, sitten oli yksi jossa oli poikia ja tyttöjä ja sitten pari poikaryhmää. Heidän luokalla oli 19 oppilasta. Sekaryhmässä oli viisi tyttöä ja kolme poikaa, yhdessä porukassa oli 6 poikaa ja sitten vielä yksi ryhmä, oikeastaan kaksikko. Siihen kuuluivat Roope Kivi ja Riku Saari. Nämä kaksi yhdessä kahden rinnakaisluokalla olevien poikien kanssa pitivät yllä koulun kovimmat kundit -titteliä. Riku, Joona ja Eetu olivat pitäneet sitä myös neljännellä, mutta vitosella sakkiin liittyi Roope.
Nyt Roope oli nojautunut niin että penkin jalat olivat ilmassa ja noja seinää vasten. Hän keikkui siinä hiljakseen, jalat pulpettinsa reunalla ja puhelin kädessä. Hän selaili WhatsAppia ja vastaili viesteihin jos niitä tuli. Riku oli asettanut päänsä käsien päälle ja näytti nukkuvan. He eivät kuitenkaan olleet ainoat sellaiset. Muutama muukin tyttö ja poika heidän luokallaan häselsi ja käytti puhelinta. "Hei puhelimet pois jos saan pyytää. Ne eivät kuulu oppitunnille ja se teidän pitäisi tietää." Sirpa komensi ja silmäili kännykän näprääjiä. "Kuunnelkaa mitä Siiri kertoo." hän jatkoi. "Niinpä!" Siiri sanoi ja kääntyi katsomaan taaempana hänestä istuvia tyttöjä muka kiukkuisena. Hän ei ollenkaan loukkaantunut ja kännykkää käyttäneet tytöt esittivät pelästyneensä ja samalla naureskelivat Siirin mukana. "Roope kanssa. Ja Riku hei, nukupa kotona." Roope ei reagoinut, muuta kuin vilkaisi Sirpaa ja Riku kohotti päätään "En nuku ja kuulen varsin hyvin vaikka olisinki tämmösessä asennossa." hän tokaisi ja asetti päänsä takaisin. Jotkut naurahtivat pojan kommentille. Opettaja ei jatkanut inttämistä, pyysi vain hiljaisuutta. Kaikki olivat sitten kertoneet enemmän tai vähemmän kesälomastaan. Opettaja sanoi vaihtavansa luokan istumajärjestyksen ja siihen osa oppilaista heitti oman mileipiteensä. Sirpa ei kuitenkaan huomioinut niitä. Pian kello soi ja oppilaat valuivat pihalle. Roope ja Riku astelivat pihalle ja suoraan penkillä istuvien Joonan ja Eetun luo. Pojat alkoivat jutustella ja sitten Eetu sanoi "Taidan mennä tupakalle, lähteekö joku mukaan?" hän silmäili muita. "Joo mä tulen." Riku sanoi. "Mäkin." Roope vastasi. "No empä mä ny yksinkään jää." Joona totesi ja kaikki nousivat. He kävelivät tyynesti pois koulun pihalta piittaamatta vähääkään opettajista. Eetu veti askin taskustaan, sytytti omansa ja tarjosi muille. Riku otti vastaan, mutta Roope ja Joona kieltäytyivät. He asettuivat seisoskelemaan alikulkutunneliin ja puhaltelivat savuja.

3. Ensimmäinen päivä ei kestänyt pitkään. Eikä koko päivänä opiskeltu mitään. Se käytettiin yläkoulun tilojen esittelyyn ja kaikkeen muuhun yhtä turhanpäiväiseen, kuten Roopen mielipide kuului. Hän ystävineen oli kesken koulun esittelyn livahtanut omille teilleen. He olivat menneet koulun katolle. Talonmies oli saanut porukan kiinni ja passittanut tämän pois katolta. Nyt päivä oli ohi. Roope, Riku, Joona ja Eetu astelivat kohti keskustaa, jonka lähettyvillä heidän koulunsa sijaitsi. Joona jäi pysäkille. Hän asui kauempana. Eetu ja Riku kääntyivät hekin hetken päästä. Roope meni kolmen valkoisen kerrostalon ohi ja meni tien yli. Poika tönäisi portin auki ja sulki sen takanaan. Hän oli vihreän, kaksikerroksisen omakotitalon pihalla. Oven -ja ikkunanpielet olivat valkoiset. Piha ei ollut kovin suuri. Tonttia kiersi valkoinen aita. Puolet aidasta oli kuitenkin peittynyt tiheään pensaikkoon. Portilta vei kivipolku portaille sekä takapihalle. Roope nousi portaat ja avasi oven. Hän otti kengät jalastaan ja kipaisi oven vieressä olevat portaat ylös. Hän kulki sen yläpäässä olevan lyhyen käytävän ja avasi viimeisen oven, omaan huoneeseensa. Reppu lennähti sängylle. Huone oli yllättävän siisti. Roopen äiti ei ollut mikään resupekka. Hän pakotti lapsensa siivoamaan joka viikko ja nämä alkoivat tottua. Ei Roope itsekään ollut mikään tunkiosika. Huoneessa oli musta matto, tummansininen peitto sängyn päällä, valkoinen kaappi ja vaaleanruskea pöytä tuoleineen. Muutama tavaraa lojui siellä täällä. Poika pisti kuulokkeet korviinsa ja pisti musiikin soimaan.
Ilta pimeni kaupungilla. Katri seisahtui kerrostalon eteen ja soitti kelloa. Hän oli ollut ystäviensä kanssa kaupoilla. Hetken päästä ovi avautui ja tyttö nousi kolmanteen kerrokseen. Herkullinen ruoan tuoksu leijaili oven luona. Katri pujahti sisään. "Miten päivä meni?" hän kuuli äitinsä ääne keittiöstä. "Hyvin." tyttö vastasi. Hän tuli olohuoneeseen. Pikkutyttö rakenteli palikoilla torneja. Mustavalkoinen kissa istui sohvalla ja tarkkaili lasta joka rakensi ja kaatoi tornia yhä uudelleen ja uudelleen. "Katri!" tyttö huudahti ja riensi tämän luo. "Moi Senni." Katri vastasi ja nosti lapsen korkealle. Tämä kikatti. Sitten lasten äiti kutsui heidät syömään. Kissa hiippaili tutkimaan omaa kuppiaan. Katri täytti sen ja istuutui sitten pöytään.

4. Seuraava aamu valkeni. Aurinko kohosi kaupungin kattojen ylle. Loppukesän päivästä oli näköjään tulossa lämmin. Lintu istui koulun katolla ja lauloi iloisesti soljuvaa säveltään. Oppilaat hakeutuivat pihan puiden varjoon istuskelemaan. Katri tuli koulun pihalle ja suuntasi suoraan kavereidensa luo. He alkoivat iloisesti keskustella keskenään. Siiri kertoi tavanneensa Rikun kaupungilla. Katri kuunteli kun tyttö kertoi jutelleensa pojalle. Hänen mielestään tämä oli erittäin hyvännäköinen. Iida oli jokseenkin samaa mieltä. Katri vilkaisi poikanelikkoa, johon Riku kuului. Hänestä melkein kaikki pojat näyttivät kylmiltä ja epämiellyttäviltä. Heidän seura ei oikein houkutellut. Jos joistakuista tulisi rikollisia, niin heistä. Sitten Katri moitti itseään. Ei tarvinnut omata hyvää käytöstä ja saattoi silti olla hyvä koulussa ja pärjätä elämässä. Ei huono käytös ollut yhtä kuin rikollinen. "Mitä mieltä sinä olet Katri?" Iida kysyi. Katri käännähti häneen "Sori, olin ajatuksissani. Mitä kysyit?" tyttö tiedusteli. Iida naurahti. "Ajattelin varmaankin jotakuta heistä, vai? Ainakin katselit heitä." hän totesi ja nyökkäsi Roopen porukkaa kohti. Katri pudisti päätään. "Enkä." hän vastusti. "Kysyin, ovatko he mielestäsi hyvännäköisiä?" Siiri toisti ja laittoi kätensä taskuun. Vaikka aurinko lämmitti, oli tuuli viileä. "E-ei oikeastaan." Katri sanoi. Hän oli kyllä jotenkin ihastunut yhteen tämän nelikon pojista, mutta sitä tyttö ei paljastaisi. Siiri ja Iida katsoivat hämmästyneinä Katria. "Siis ovatko he kaikki rumia?" Iida äimisteli. "En minä niin sanonut. Ei kukaan ole ruma. Mutta kukaan heistä ei ole komea. Tai söpö." Katri vastasi ja työnsi hiussuortuvansa kasvoiltaan syrjään. "Ai, minusta ainakin Riku on hurjan söpö. Katsokaa vaikka." Siiri nyökkäsi poikien suuntaan. Riku oli melko pitkä ja hoikka tyyppi, jolla oli lyhyet, mustat hiukset. Ne sopivat hänen astetta tummempaan ihonväriin. Riku ei kuitenkaan ollut ulkomaalaistaustainen. Pojalla oli treenattu kroppa, mutta ei kuitenkaan ylipumpattu. Katri ei pitänyt hänestä. Joukon komekin oli hänen mielestään Joona. Hän oli valkohiuksinen, vaalean ihon ja siniset silmät omaava lyhyemmänpuoleinen poika. Hänestä tuli mieleen enkeli. Poika oli suhteellisen puhelias ja sai melko hyviä arvosanoja. Hänen usein väläyttämä hammashymynsä sai kaikki opettajat luulemaan häntä pyhäkoulupojaksi. Joonan tuntemat opettajat kuitenkin tiesivät, millainen riekkuja hän oli. Eetustakaan Katri ei oikein tykännyt. Eetulla oli siilitukka, löysät vaatteet ja usein maiharit. Hänellä oli musta rengaskorvis oikeassa korvassaan. Poika oli töykeä ja välinpitämätön eikä juuri opiskelusta piitannut. Sitten oli vielä porukan viimeinen. Roope. Hänestä Katrilla ei oikein ollut mielipidettä. Vaikka tämä liikkui porukan mukana ei hän oikein näyttänyt kuuluvan siihen. Poika puhui aika vähän. Kavereiden seurassakin hän toisinaan vain kuunteli ja piti kasvoillaan mitäänsanomatonta ilmettä. Välillä hän puhui paljon ja heitti ilmaan vitsejäkin. Muut kuvailivat häntä kylmäksi ja ylimieliseksi, joka ei välittänyt puhua muille. Katri oli siitä eri mieltä. Kellot soivat ja kaikki poistuivat pihalta luokkiin. Tuuli jäi pyörittelemään lehtiä pihalle.
Liikunnanopettaja puhalsi pilliin. Pallo lähti liikkeelle ja kierteli pelaajalta pelaajalle. Tytöt ja pojat oli sekoitettu joukkueisiin. Eetu ei pelannut. Hän nojasi seinää vasten ja selasi puhelinta. Joona pelasi innokkaasti. Hän tykkäsi pelata ja hurmasi joukkueensa tytöt virnistyksellään aina kun joukkue teki maalin. Roope ja Riku potkaisivat vain jos pallo tuli tarpeeksi lähelle. Riku latasi potkunsa täyteen voimaa ja sai muut väistelemään ja kiljahtelemaan, varsinkin tytöt. Vihellykset ja suosionosoitukset lisäsivät hänen itsevarmuuttaan. Roopea ei kiinnostanut pelata. Hän syötti pallon aina Rikulle kun se oli mahdollista. Muutoin hän potkaisi sen lähimmälle pelaajalle välittämättä oliko tämä samalla puolellakaan. Eetun kaveriksi liittyi pari muutakin jota peli ei kerta kaikkiaan kiinnostanut. Katri pelasi mutta hän pelkäsi Rikun pallopommeja ja Roopen tuimaa katsetta.

5. Hän sätti itseään siitä että pelkäsi jotakuta vain katseen vuoksi. Häntä olikin joskus ala-asteella haukuttu pelkuriksi. Hän pelkäsi pimeää, syviä vesiä, öisiä katuja ja isoja koiria. Hän olisi tahtonut olla rohkea mutta ei ollut. Ei ainakaan kovin rohkea. Toisinaan hän osasi esimerkiksi komentaa luokkaa hiljaiseksi tai pitää esitelmiä luokan edessä. Toisinaan se oli pahempaa kuin piemässä vaaniva vihollinen. Pallo upposi verkkoon ja tuotiin keskelle kenttää. Joukkueita oli muodostettu neljä ja aina kaksi vuorollaan oli kentällä. Joukkue johon Riku ja Roope kuuluivat pelasi vastakkain joukkueen kanssa johon  Katri ja Iida kuuluivat. Jotkut menivät aloitukseen ja pallo lähti taas liikkeelle. Ensimmäiseksi Riku sai sen itselleen ja latasi pommin salin takaseinään. Pallo kimposi toista seinää vasten ja putosi kentälle. Pelaajat suorastaan taistelivat siitä, ikään kuin peli olisi elämän ja kuoleman kysymys. Iida oli rohkaissut Katria hakemaan pallon itselleen heti kun siihen tulisi tilaisuus. Pallo vieri nurkkaan ja Katri meni sen luo ja hän laski jalkansa sen päälle ja käännähti ympäri. Tyttö potkaisi pallon Iida. Iida näytti peukkua ja potkaisi sen eteenpäin. Pallo kierähti Roopen luo, jolloin poika syötti nopeasti Rikulle. Tämä potkaisi sen ja kuin ohjus se syöksyi kentän halki. Kun se oli kerran pompannut maasta, joku vastaanotti sen rintakehällään ja pukkasi päällään eteenpäin. Katri koetti saada sen. Hän kuitenkin juostessaan joutui väistämään tielleen juossutta poikaa. Kaikki olivat niin keskittyneitä peliin eivätkä ensin huomanneet, mitä oli tapahtunut. Väistäessään toista poikaa hän oli horjahtanut taaksepäin, menettänyt tasapainonsa ja kaatunut Roopen syliin. Tytön takaraivo oli osunut pojan kasvoihin. Roope oli yllättynyt ja horjahtanut hänkin taaemmas. Poika putosi kyykylleen ja jäi siihen pitelemään kasvojaan. Kipu jyskytti hänen nenässään. Tytön hän oli sysäissyt syrjään. Katri otti tukea seinästä ja suoristautui varovasti. Pojan kasvoihin osunut isku oli laukaissut nenäverenvuodon. Roopen kasvot värjäytyivät verenpunaiseksi. Poika nousi ylös. Joona kiirehti hänen luokseen. Siihen mennessä opettaja oli huomannut tapahtuneen, kuten muutkin. Pari tyttöä peitti silmänsä. Veren näkeminen sai kaikki hieman säikähtäneiksi. Eetu nousi ylös. Tapahtuma antaisi mahdollisuuden häipyä paikalta. Riku meni Eetun luo. Roope nosti katseensa. Hänen vihertävät silmänsä suuntautuivat vihasta säkenöiden Katriin. Tyttö pelästyi. Hän räpäytti silmiään. Opettaja oli lähtenyt noutamaan kylmää ja joku kiikutti Roopelle paperia. Tämä painoi paperin verisiä kasvojaan vasten. Kaikki olivat rentoutuneet ja joku jopa uskalsi sanoa että Katri veti Roopea turpaan. Pari nauroi sille. Roope tunsi itsensä nöyryytetyksi ja se kasvatti hänen vihaansa. Ala-asteen tapahtumat tunkivat väkisin mieleen. "A-anteeksi..!" Katri sai viimein vinkaistua. Roope katsoi häneen. Kirosanoja laukoen poika sähähti työlle että tämä olisi voinut katsoa eteensä. Katri järkyttyi. Iida ja Siiri seisoivat liikkumattomina, kun Roope ärähti tytölle muutaman valitun sanan. He eivät uskaltaneet mennä väliin. Tämä oli puolen valitsemista. Puolustamalla Katria he olisivat vetäneet poikaporukan vihat päälleen. Sitä Siiri ei tahtonut. Hän tykkäsi Rikusta. Katri änkytti jotakin säikähtäneenä. Silloin Riku puuttui peliin. Kovalla äänellä hän tokaisi "Älä nyt vapise siinä kuin mikäkin pelkuri. Painu kotiisi hiiri." muutama repesi tälle. Katrille tuli kyyneleet silmiin. Avuttomana hän katseli ympärilleen. Pelkuri oli sana, joka sai hänet vihaamaa itseään. Opettaja tuli tuomaan kylmää. Roope oli istuutunut seinää vasten ja painoi sitä nenäänsä vasten. Sitten kaikki alkoivat poistui. Katri seisoi peloissaan. Hän vilkaisi poikia. "Lopeta pillitys. Häivy silmistämme." Joona tokaisi viileästi. Sitten he käänsivät selkänsä. Katrin vatsaa kouraisi. Hän nousi ja poistui salista. "Tuo idiootti saa maksaa... " Roope ärähti. Muut kolme seisoivat vakavina. "Hän sai muut nauramaan minulle. Valmistaudu henkiseen kuolemaan, Katri." poika äsähti hiljaa ja he poistuivat salista.

 

©2017 layout12 - suntuubi.com